Ihana elokuu päättyy tänään. On sykähdyttävän kaunis ilma. Pihlajat hehkuvat marjojaan kilvan auringon kanssa.
Olen ollut viime päivinä tarmokas. Energiaa kai vapautui siitä, kun sain viime viikolla aluelehden toimituksen valmiiksi, pois käsistäni. Urakka piti tehdä aikamoisessa kiireessä.
Olen pessyt ikkunoita kahdessa talossa, raivannut nurkkia ja komeroita, siivonnut pihamökkiä, tampannut olohuoneen isoja mattoja, kuurannut lattioita. Totta puhuen minun on myös täytynyt siivota – jotta kehtaan päästää tänne siivoojat. Suvun tyttäristä kaksi nimittäin lupasi meille siivouksen lahjaksi taannoisten syntymäpäiviemme johdosta, kumpaankin osoitteeseen.
Ei enää puutu paljoa, että he voivat tulla.
Päivät soljuvat keveinä kohti syksyä. Yhtenä aamuna se oli jo väkevästi täällä, syksyn tuntu. Kun nousin viiden aikaan, pihalla oli niin kylmää, että epäilin yöllä käväisseen pakkasen puolella. Kasvihuoneen lasit olivat huurussa. Aratkaan kasvit eivät kuitenkaan olleet paleltuneet, joten ei se hallaa vielä ollut, esimakua vasta.
Olen ollut tänä kesänä harvoin pihalla niin varhain, etten muistanut kuinka komealta kukon kiekuminen kuulostaa. Tuona kirpakkana aamuna se kiekui jossakin lähimailla, talossa, jota en tunne.
On luvassa arkea ja juhlaa, isoakin.
 |
| Aasa lepää tyypillisessä joutsenasennossaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti