Takana on erikoinen viikko, monellakin tapaa. Ensinnäkin nuo hurjat pakkaset! Mittari näytti kolmeakymmentä miinusastetta niin monena aamuna, että kun pakkanen sitten laski kahteenkymmeneen, keli tuntui varsin leppeältä. Aasan ulkoiluttamiseen kului koko viikon aikana yhteensä tuskin kokonaista tuntiakaan.
Erinäisten kommellusten vuoksi putkiremontti, jonka piti valmistua parissa päivässä, kesti koko viikon. Olosuhteet olivat karut: remonttiin liittyvää tavaraa joka puolella, vesi poikki silloin tällöin, poraamista, sahaamista, paukutusta. Kylpyhuonetta ei viitsinyt juuri käyttää, kun homekatto oli auki. Sen suojaksi ei voinut laittaa muovia ennen kuin putket saatiin paikoilleen.
Äidin oli tarkoitus olla Vilin kanssa Sarin luona yhden yön yli, mutta viettikin siellä koko viikon. Hän viihtyi mainiosti: oli mukavaa seuraa, viihtyisää, siistiä ja rauhallista, sauna lämpeni joka ilta. Kun soitin, sain kuulla mitä siellä puuhailtiin: "No minä makaan nyt sohvalla ja katson telkkaria, äitisi kutoo sukkaa", Sari kertoi. Tai: "Pelaamme Jokeria. Täytämme ristikkoa. Olemme jutelleet keittiönpöydän ääressä monta tuntia. Teimme juuri pizzaa." Kuulosti kodikkaalta. Taustalla taisi rätistä tuli takassa koko ajan.
Sitä paitsi, täällä olisimme olleet pulassa Vilin kanssa, niin sekaisin se meni Aasan juoksusta. Olisi ollut ihan mahdoton yhtälö pitää samoissa huoneissa kumpaakin koiraa.
Mekin kävimme saunomassa Sarin luona harva se ilta. Hankalalta tuntunut viikko vierähti lopulta kohtuullisesti, jopa mukavasti. Putkimies keräsi kamansa torstaina, ja taloon tuli siltä osin rauha. Seuraavana päivänä Markku kiinnitti kylpyhuoneen kattoon höyrysulkumuovin. Voimme lämmittää nyt saunaakin.
Veli tuli hiihtomatkaltaan perjantaina. Keli lauhtui oikeasti miellyttäviin lukemiin. Äiti palasi kotiin, tai ei siis omaan kotiinsa, mutta kotitaloonsa kuitenkin, alakertaan. Vili joutui vielä jäämään veljeni ja Sarin hoitoon joksikin aikaa. Ensimmäisenä iltana äiti oli haikeissa tunnelmissa, niin mukava viikko oli ollut. "Ja miten minä osaan nukkuakaan ilman pientä koiraani?" hän ihmetteli. Sanoin, että hän voi kyllä ottaa Aasan viereensä, mutta ei se kelvannut.
Sopivissa väleissä Markku on käynyt naputtelemassa yläkerran lattiaa. Nyt se onkin hiomista ja maalaamista vaille valmis. Mäntylauta peittää niin keittiön, eteisen kuin vessankin lattiaa.
Uusi viikko alkakoon, uusine haasteineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti