Olohuoneemme lattialla on pinoissa pitkiä lautoja: äidin keittiön lattialaudat odottavat asennustaan siinä lämpimässä. Ne muodostavat juuri sopivan korokkeen, josta koirat näkevät ikkunasta ulos. Kun joku tulee pihaan, mekkala on aikamoinen. Vili hyppää korokkeelle kokonaan, Aasa etutassuillaan. Koirat lietsovat toinen toistaan kovempaan haukkuun ja kiristävät hermojamme. Koirien myötä yhteiseloomme alakerrassa ilmaantui yllättäen toinenkin ongelma: Aasalla alkoi juoksuaika. Mitähän tästä tulee? Toivottavasti ei pentuja.
Yläkerran lattiaan on nyt tehty koolingit, kohta pääsemme siis lautapinoista eroon.
Putkiremontti tuo oman lisämausteensa kokonaistilanteeseen. Kylpyhyuoneesta pitää sen vuoksi purkaa katto. Ehkä koko kylpyhuone kannattaa näin ollen ottaa käsittelyyn seuraavaksi? Senhän piti alunperin olla ensimmäisenä koko urakassa.
Yläkerrasta on putkiremontin takia purettu nyt eteisen lattia.
Pari kertaa viikossa äiti pujottelee remonttitarvikkeitten ja kaikkien kammariin sullottujen kalusteitten välistä ikkunalle kastelemaan kukkiaan. Siellä ne kukkia räkittävät keskenään, niin kuin äiti kuvaavasti asian ilmaisee. Kukaan ei ole ihastelemassa niitä, saati juttelemassa. Hyvin ne kyllä näyttävät pärjäävän ilmankin.
On otettava asia kerrallaan, edettävä tässä remontissa pala palalta. Kokonaisuutta ei kannata ajatella, se alkaa hengästyttää.
Olen selaillut saamiani koti- ja sistuslehtiä. Onhan niissä kaikkea kaunista. Ehkä me joskus pääsemme siihen vaiheeseen, että olemme oikeasti valitsemassa kaapinovia, tapetteja, muita materiaaleja, jopa asettelemassa tavaroita paikoilleen.
Viime perjantaina piipahdimme täältä keskeneräisyyden temppelistä kauniisti remontoituun vanhaan taloon, Leenan valtakuntaan. Vuosia sitten ostettu pieni ränsistynyt mökki on Leenan miehen taitavissa käsissä laajentunut puolella ja noussut uuteen kukoistukseen. Sisustus kaikkine viehättävine yksityiskohtineen puolestaan on Leenan käsialaa.
Alla on muutamia siskon ottamia otoksia talon tunnelmasta. Sieltä on myös tämän tekstin alussa oleva kuva.
Näihin kauniisin kuviin ja tunnelmiin olisi ollut NIIN mukava päättää tämä kirjoitus. Joudumme kuitenkin siirtymään karuun arkeen, yhdellä rysäyksellä. Juuri äsken kylpyhuoneesta nimittäin kajahti erittäin huono uutinen: löytyi ensimmäinen homepommi.
Jos sen jostakin piti löytyä, niin 70-luvun lättäkaton alta, sehän tiedettiin. Remontti laajenee äkkiä kylpyhuoneen vieressä olevaan kuopuksen huoneeseen.
Säästän teidät havainnollistavalta kuvalta.
Pistän sisustuslehdet toistaiseksi syrjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti