Viime viikonloppuna laskeuduimme mäeltä rantaan, Markun talolle.
Olimme siellä kuin talvipesässä. Katolta laskeutunut lumipakka oli muotoillut räystäille pitkät jääverhot. Järveltä pyrytti lunta; yön aikana sitä oli tullut puoleensääreen.
Yöt nukuimme autuaasti hiljaisuuden keskellä, juurikaan ulkomaailmasta tietämättä. Toisena yönä Aasa sentään haukahti kerran lumiauran käydessä pihatiellä kääntymässä.
Keittelimme aamukahvia vasta yhdeksän aikaan, mikä meille tarkoittaa sitä, että päivä on jo hirveän pitkällä.
Ulkoilimme. Kävelimme iltapimeässä jäällä lumikengillä. Aasa kirmaili onnellisena. Saunoimme, söimme, pidimme takassa tulta, katselimme telkkaria, lueskelimme.
Palasimme arkeen voimautuneina.
 |
| Rannan haavat eivät pudottaneet syksyllä lehtiään. |
 |
| Lumiverho ikkunassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti