tiistai 27. tammikuuta 2015

Muuttuva maisema




Tonttimme läheisyydessä on viime päivinä tehty metsänraivaustöitä. Merkitsimme jo kesällä ne puut, jotka toivoimme kaadettavan. Tulimme merkinneeksi niitä aika paljon, sillä puuston kasvaessa pihastamme on tullut turhan varjoisa. Nyt kun puut lopulta kaadettiin, näyttää hurjalta. Valtavien kuusten ja koivujen tutut latvukset eivät enää tervehdi pihamökin takaa. Naapureiden pihoille näkee selvästi. Näyttää paljaalta ja tuntuu vähän surulliselta.

Onneksi kohta tulee kevät ja korjaa vihreällä hunnullaan pahimmat jäljet. Ja kesällä saamme sitten nauttia auringosta pihallamme pidempään. Voin istutella aurinkoisen paikan kasveja.

Kohta maisema alkaa taas tuntua omalta. Kaikkeen tottuu.


Isoja kuusia rojottaa tontin ympärillä sikin sokin.


Vielä siitä keväästä tosin ei ole tietoakaan. Lumi on edelleen se hallitseva ja vallitseva elementti mäellämme. Sitä on tullut tänäänkin.

Markun lumilinjaukset pihassa alkavat olla suorastaan veistoksellisia.


Rappujen edusta on lakaistu aamutuimaan. Saammekohan kesällä myös kuvioharavoidut hiekkakäytävät?

Pihamökin taakse pystyy hyvin ajamaan peräkärryn kanssa.

Kinokset kasvavat.

Kolattujen alueitten reunoille syntyy pehmeitä, pyöreitä muotoja,

Koulausväyliä on kätevästi eri puolilla tonttia. Satakoon lunta, kyllä tänne vielä mahtuu!


Viikonloppuna teimme retken vähän kauemmas umpihankeen. Ajoimme asumattomaan korpeen, jossa Aasankin saattoi päästää vapaaksi. Voi sitä juoksemisen riemua. Aloimme miettiä lumikenkäilyn alottamista. Niin Aasakin pääsisi vapauttamaan sisäisen vinttikoiransa silloin tällöin.


Pitkäkoipisella Aasalla ei ollut vaikeuksia edetä syvässäkään hangessa.


Juokseminen on niin ihanaa, että se pistää irvistämään.


Vili sai tehdä töitä ihan tosissaan, jotta pääsi etenemään umpihangessa.

Ilmeisesti hangen alla on  houkuttavia hajuja joka puolella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti