Minni, Maisa ja Miisa

Vietimme taas uudenvuodenaattoa maalla Markun talolla. Ilotulitusta pelkäävien koirien takia – tai ansiosta – tästä on tullut jo perinne. Mikäs siinä, mukavaahan siellä taas oli. Vuosi vaihtui höyryävässä paljussa maljoja nostellen, hyinen talvimyrksy ympärillämme.

Minua vain huoletti kovasti jättää kanat kotiin. Pelkäisivätkö ne ilotulituksen ääniä, ja kuka varmistaisi, että kanalassa voidaan kaikin puolin hyvin? Valotkin pitäisi illalla sammuttaa ja taas aamulla sytyttää. Onneksi koiriemme luottoulkoiluttaja, Markus, asuu vain kivenheiton päässä meiltä. Eläinrakas nuorimies lupasi huolehtia kanoistamme, veljensä avustuksella.

Kaikki oli mennyt loistavasti. Kanat eivät olleet olleet moksiskaan rakettien paukkeesta. Kun kotiuduimme myöhään seuraavana iltapäivänä, meitä odotti täällä tyytyväinen, hyvin syönyt kanaparvi.

Markus kysyi minulta, mikä ruskean, tyrnäväläisen kanamme nimi on. Vähän nolona totesin, että ei meidän ole tullut annettua nuorikoille nimiä. Tulee vain puhuttua niiden värien mukaan pienestä ruskeasta kanasta, harmaasta pikkukanasta ja harmaakaulasta. Onhan se kieltämättä hankalaa. Sitä paitsi, nämähän eivät enää edes ole pieniä, vaan likimain samankokoisia kuin vanhat rouvamme. Yksi on jopa päättänyt ryhtyä äidiksi, ja hautoo yötä päivää jo kolmatta viikkoa.

Harmaakaula, harmaa pikkukana ja pieni ruskea kana kesällä, kun ne olivat vielä oikeasti pieniä.

Sanoin Markukselle, että keksi sinä niille nimet! Ja hänhän keksi heti. Pienen ruskean hän nimesi Minniksi, harmaan Maisaksi, ja harmaakaulasta tuli Miisa. Minusta nimet ovat kerrassaan mainiot.

Markus ja Minni.

Niin vain kanamme saivat nimet sopivasti, uuden vuoden alkajaisiksi. Ja miten helposti se kävi. Uusi vuosi, uudet kujeet, uudet nimet.

Talvikanalassa on tiivis mutta mukava tunnelma. Ketään ei sorreta ylen määrin.

Maisa on päättänyt ryhtyä äidiksi, vaikka on itsekin kuoriutunut vasta kesäkuussa. Teiniäiti ei ymmärrä, ettei kukottoman parven munista kuoriudu tipuja, vaikka kuinka hautoisi.

 

 

Miisa, nuorisoporukan johtaja.

Päivä pitenee nyt kukonaskelin. Kuljemme kohti kevättä! Tulevan kesän suunnitelmatkin itävät jo mielessä. Haluan, että koko piha aidataan verkolla. Kanojen takia. Pitäähän niiden saada vapaana olla, ilman että jatkuvasti tarvitsee vahtia, milloin porukka ajautuu huomaamatta naapurin puolelle.