Kesäloma lumisateessa

Työkuvioitteni muuttumisen vuoksi minulla on tänä vuonna vain yksi viikko kesälomaa. Se loppui juuri. Täytyy sanoa, että säät eivät nyt oikein suosineet lomaani. Toukokuu on liki puolessavälissä, mutta lunta sataa tämän tästä ja yöpakkasia pitelee. Tänäänkin aamuvarhaisella maa oli valkoisenaan. Hentoinen lumipeite sulaa kyllä nopeasti pois päivän koitettua kunnolla. Mutta juuri nytkin sataa lunta, ihan sakeanaan.

En ole antanut sään pilata lomaviikkoani. Olen tehnyt pihahommia urhoollisesti, sen minkä olen pystynyt. Useana päivänä hommissa on ollut mukana uskottu apulaiseni, ensi viikolla kolme vuotta täyttävä pikkumies. 

Olemme haravoineet, kärränneet, myllänneet, siistineet. Apurini kasteli pikkuriikkisellä kannulla lavoista nousseet monivuotiset yrtit.

Kollegaltani Sarilta pari vuotta sitten saamani köynnöspinaatti nousee lavassa terhakkana.

Lavojen pohjalle on nyt levitetty tuhti kerros kypsynyttä kompostimultaa. Sitä ovat saaneet juurilleen myös puut, pensaat ja perennat. Olen tutkaillut talven tekemiä tuhoja. Niitä riittää. Surullisin tapaus on särkynytsydän – se vanha, joka on mummolan peruja. Näyttää siltä, ettei se selvinnyt. 

Vaikka viikko on ollut kylmä ja pyryinen, oli viime viikonvaihde täynnä aurinkoa. Tiesin sen olevan hetken hurmaa, mutta annoin lämmön hämätä itseäni. Vein hartaasti vaalitut tomaatintaimet kasvihuoneeseen aluksi päivähoitoon. Kun lämmintä oli jatkunut muutaman päivän, päätin istuttaa ne sinne pysyvästi. Huonostihan siinä kävi. Nyt ne värjöttelevät harsojen sisässä, eikä yölämpötila todellakaan nouse vaadittuun seitsemään asteeseen vielä aikoihin. 

Malttamattomuudesta saa maksaa. 

Taannoisen Lapin-matkamme ajan tomaatintaimet olivat hyvässä hoidossa. Olisi pitänyt jatkaa samaan malliin!

Kanasemme ovat edelleen Hannan hoidossa. Markku on saanut valmiiksi kanatarhan piharakennuksemme kylkeen. Maalasin sen sinapinkeltaiseksi. Siitä tuli ihana! Nyt vain toivotaan kelien lämpenemistä, että saataisiin sinne asukkaatkin. Apurini asetteli munintapesään kuivaa heinää. Lavakauluksista syntyi turvepehkukylpylä. 

Tarvitaan enää pientä hienosäätöä, niin kaikki on valmiina rouvien saapua. 

Hoitopaikassa sisätilaan johtavat komeat tikkaat. Tikkailla keikkuvista näyttävistä kanarouvista kolme muuttaa meille asumaan.

Kotitarha odottaa vielä asukkaittaan.

Välillä keli on pakottanut minut uppoamaan sohvaan selailemaan Leenan tuomia puutarha- ja sisustuslehtiä. Niissä on kesä ja kaunista! Aloitin myös Geir Gulliksenin kehutun romaanin Kertomus eräästä avioliitosta. Jo ensimmäisten lukujen perusteella se tuntuu täyttävän odotukset.

Ankeitten kelien keskellä olemme saaneet myös juhlia. Kevätaika on meillä perinteisesti yhtä juhlaa; huhti- ja toukokuulle on osunut monenlaista juhlapäivää. On vappua, äitienpäivää, syntymäpäivää, hääpäivää... Skool!

Kovin, kovin jännittäviä aikoja täällä elellään. Suvun uusin tulokas aivan selvästi asettunut lähtökuoppiinsa. Odottajan vatsa on yhtäkkiä muuttanut muotoaan, laskeutunut alemmas. Hetkellä millä hyvänsä sen asukas voi päättää haluta nähdä maailman.