Ylihuomenna on vappu. Viime vuonna vietimme sitä ulkosalla: retkeilimme miltei helteessä, söimme paviljongissa, joimme kahvit vielä illansuussa auringonpaisteessa. Nyt lähes satelee lunta. Aatoksi on luvattu ankeaa keliä. Tänä vuonna ilmeisesti siis oleillaan sisätiloissa.
Kanat odottavat edelleen kotiinpääsyä hoitopaikassaan, kivenheiton päässä meiltä. Ystävällisen Hannan hoteissa niillä on mukava, lämmin koppi asuttavanaan. Tai no, tuskin ne tänne pääsyä varsinaisesti odottavat. Meillä on tarjota rouville huomattavan paljon vaatimattomammat olosuhteet kuin hoitopaikassa, jossa tilaa ja virikkeitä riittää.
Vietimme ihanan, rentouttavan lomaviikon Lapissa ystäviemme Helenan ja Matin vieraana. Hiihdimme Levin maisemissa joka päivä keskimäärin kymmenen kilometriä, mikä on minulle huomattava saavutus. Arvatenkin tavanomaista reippaammasta ulkoilusta ja jokailtaisesta saunomisesta johtuen nukuimme koko viikon kuin porsaat, makoisasti ja pitkään.
Niin kuin kuvista näkyy, Lapissa oli viime viikolla vielä täysi talvi. Oli upeaa hiihdellä käkkyräisten mäntyjen ja mustanaavaisten kuusten reunustamilla laduilla. Viimeisenä päivänä kuulimme suon yllä sykähdyttävää toitottelua: joutsenpari siellä lensi, matalalla. Mistä ne mahtoivat löytää sulaa vettä?
Täällä sentään näkyy jo maata, vaikka meidän tontillamme lunta on paikoin vielä isoina kasoina. Äsken huomasin ihmeekseni muutaman nupullaan olevan sahramililjan seinän vierustan kukkapenkissä. Myös kevätkaihonkukissa oli joitakin hienoisia nuppuja. Kyllä se kevät, ja kesäkin, vielä koittaa tälläkin mäellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti