Siskontyttö, joka asuu nykyään aivan lähellämme, ehdotti kesäkimppakeittiötä. Idea oli tietenkin loistava ja otettiin käytäntöön pikimmiten. Onhan se aivan älytöntä ja turhauttavaa, että jokainen kokkaa omassa kolossaan vain omalle pienelle perheelleen. Sillä tavalla sinänsä mukavasta puuhasta tulee helposti pakkopullaa. On paljon antoisampaa laittaa ruoka yhdessä ja nauttia se isolla porukalla, hyvässä seurassa.
Kun siskontyttö laati ensimmäisen yhteisen keittiöviikkomme menun, kimppaan oli yhtäkkiä tunkua enemmänkin. Tässä kesäkeittiössä ei nimittäin mennä ihan helpoimmalla kaavalla eikä makkaroita grillaamalla. Ei meillä kyllä ole grilliäkään.
Siskontyttö on ammatiltaan kokki, joten me saatamme voittaa tässä kaupassa. Minun osuudekseni jäivät jälkiruuat.
 |
| Jälkiruokapuoli on toistaiseksi ollut vaisuhkoa, mutta siinä on pyritty hyödyntämään kauden antimia omasta pihasta. Siis raparperia. |
Aivan kaikkea suunnitellusta menusta ei työ- ja muitten kiireitten vuoksi ehditty viime viikolla toteuttaa, mutta se ei haittaa: reseptejä on nyt valmiina odottamassa sopivia iltoja.
 |
| Torstai-illan ruoka: uusia perunoita, salaattia ja katkarapu-pestojogurttia. |
 |
| Suunnitteluvaiheen katkarapusalaatti. |
Kauniit kattaukset kuuluvat ehdottomasti kesäkimppakeittiömme konseptiin. Pöydässämme ei tulla näkemään muovitörppöjä tai purnukoita puhumattakaan kertakäyttöastioista, joita olen aina inhonnut. Näen mielelläni tiskaamisen vaivan yhteisen, posliiniastioista nautitun aterian jälkeen.
Viime päivien kylmät säät ovat hieman hillineet kesäkeittiöintoa. Tule lämmin kesä!
 |
| Tervetuloa yhteiselle aterialle! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti