Tapaus runebergintorttu ja työskentelyä neliömetrin tilassa

Päätimme jo viime viikolla, että tänään, Runebergin päivänä, syömme ihan oikeat runebergintortut. Tai oikeastaan Markku päätti, mutta minä olin mukana heti. Meillä tällainen ei ole mikään pikkujuttu, vaan Tapaus. Olemme luopuneet vehnän ja sokerin käytöstä vähin erin kokonaan. Tänä vuonna emme ole nauttineet ainoatakaan tavallista leivonnaista.

Tutkin kaupassa torttuja pitkään ja hartaasti. Valikoimissa oli kuudenlaisia. Päädyin arrakkipunssilla maustettuihin.

Iltapäivällä keitettiin kahvit. Veli liittyi vaimonsa kanssa seuraan, ja tietenkin äiti. Olin kuvitellut, että varmaan nautin leivonnaisesta suunnattomasti.

Suvun kuopuskin piipahti tänään.

Toisin kävi. En muistanut keskittyä syömiseen, kun siinä samalla keskusteltiin kaikenlaisista tärkeistä asioista. Yhtäkkiä lautanen oli tyhjä ja vatsa ällöttävän täysi. Markku totesi ääneen sen, mitä ajattelin: En nauttinut tästä yhtään.  Ei mennyt aikaakaan, kun aloin niiskuttaa ja niistää verta. En näköjään kestä vehnää enää lainkaan ilman allergiaoireita. 

Tämä saattoi olla vuoden ensimmäinen ja viimeinen vehnä-sokeripläjäys. Olin aiemmin ajatellut, että voisin poiketa vehnättömän ja sokerittoman elämän kaidalta polulta joskus, jos mieli tekee. No, ei tee enää. Palaan erittäin mieluusti kehittelemieni herkkujen pariin, mitä ilmeisimmin pysyvästi. Enkä tunne, että joutuisin luopumaan mistään.

Paistelen banaanilettuja, joitten päälle laitan kookosmannaa ja parapähkinävoita. Ne sulavat lämpimille letuille mukavasti. Päälle saatan lohkoa vaikka appelsiineja ja ripotella ceyloninkanelia. 

Tai teen Vanelja-blogista (vanelja.com) löytämääni kolmen raaka-aineen suklaakakkua: se rakentuu taateleista, kananmunista ja raakakaakaojauheesta. Kakkua sopii nauttia koivusokerilla maustetun kermavaahdon ja hedelmien kanssa. Pähkinätkin varmaan sopisivat.

Myös mitä tahansa piirakkaa voi vallan hyvin tehdä ilman vehnää ja sokeria. Vehnän voi korvata täysjyväriisijauholla, mantelijauholla, kookoskuitujauholla, kurpitsansiemenjauholla... Nykyään vaihtoehtoja on lukemattomia. Ja mitä kaupasta ei löydy, tilaamalla saa kyllä.

Tavallisen sokerin tilalle taas sopii mainiosti kookossokeri, hunaja tai koivusokeri. Koivusokeri on ihmeellistä: hyvää, kotimaista ja erittäin terveellistä, myös lapsille. Sen hinta vain on korkea. Mutta niinhän ylellisyystuotteilla saa ollakin. Ne kuuluvat vain juhlaan. Niin oli ennen vanhaan, ja se oli hyvä asia.

Pitää olla jotakin, jolla juhlan erottaa arjesta!

Kahvin jälkeen Markku ja veljeni paneloivat yläkerran vessan, noin vain. Vessa on pinta-alaltaan runsaan neliön kokoinen ja madaltuu katon reunaa kohti, rintamamiestalon yläkerrassa kun on. Kahden isokokoisen miehen työskennellessä sellaisessa tilassa on jokainen liike harkittava tarkkaan.

Hyvin homma heiltä hoitui, ja rivakasti. Olivathan he jo aiemmin tehneet samaan tilaan lattian.

Ensi viikolla alkaa keittiön kalusteitten asennus. Äidin muutto takaisin yläkertaan toteutunee lähiaikoina. Hän on asunut kanssamme alakerrassa nyt kaksi kuukautta. Rutiinit ovat jo muotoutuneet, ja työnjaot. Niistä ei ole tarvinnut edes mitenkään sopia, kaikki vain hoituu omalla painollaan.

Vieläkö sopeudumme kahden kerroksen elämään?