Päästiinpä joulutunnelmiin!

Helleborus orientalis, valkea jouluruusu. Tämäkin upea kuva on sisareni ottama. 

Harmaa ja sateinen joulupäivä on kääntynyt sysipimeäksi illaksi. Markku ja äiti ovat juuri lähdössä ulkoiluttamaan koiria ja kuuluvat puhelevan eteisessä, että tälläkin hetkellä tihuuttaa vettä. Joulupäivänä harvinainen täysikuu lymyilee jossakin pilviverhon takana.

Eilen aattona keli oli oikeastaan mukava. Pakkastakin oli pikkuisen ja sen myötä maassa häivähdys valkeaa.

Pihasaunan ovesta avautui melkein valkea näkymä. 

Sukua kokoontui aattoaamuna joulupuurolle. Päätin, etten ala keitellä kolmenlaista puuroa eri ruokavalioita noudattaville, vaan teen ainoastaan yhden: kookosriisipuuron. Tämä aiheutti aluksi tyrmistystä, mutta osoittautui lopulta varsin onnistuneeksi ratkaisuksi. Peräti niin onnistuneeksi, että tästä tulee perinne! Kookosmaidosta, riisimaidosta ja luomuriisistä pitkään hauduteltu puuro oli samettisen pehmeää ja maistui oikein miellyttävältä. Luumu-rusinasoppaan laitoin makeutukseksi kookossokeria, josta oli parahiksi juttu lehdessä: se on kaiken muun hyvän lisäksi maailman ympäristöystävällisintä sokeria. 

Puuro odottaa.

Puuron, kahvin ja lohileipien jälkeen pääsimme pihasaunaan, pitkästä aikaa. Se toi oikean joulun remontinkin keskelle. Markku oli lämmittänyt saunaa pikkuhiljaa pitkin aamua, ja löylyt olivat sen mukaiset. Ihanat. Kuopuskin ehti juuri sopivasti joulusaunaan, vaikka lento etelän lämmöstä oli pari tuntia myöhässä. 

Päätimme kylpeä tavallisesti vain kesäkäytössä olevassa saunassa huomennakin, sillä leuto keli tekee lämmittämisen suhteellisen helpoksi. Ja nautinto on vaivan arvoinen!

Päiväsaunassa nautittiin vain sitruunavettä.

Ovi joulusaunaan.

Saunatontut ikkunalla.

Tänä jouluna ei saunasta käyty hangessa enkeleitä tekemässä, mutta vilvoittelemassa tarkeni istuskella pitkään.

Markuksen tuomista joulupaketeista kuoriutui molemmille koirille huomioliivit ja jos jonkinlaista herkkua, lelua ja puruluuta. Vili sai lisäksi hienon sinisen pannan, jossa on luun muotoisia koristeita.

Koirat jäivät kahdestaan kotiin, kun lähdimme illan suussa hautausmaalle ja sieltä siskoni luokse aattoiltaa viettämään.

Ihastuttava joulupöytä katettiin nyyttikestiperiaatteella. Siitäkin ajattelimme tehdä perinteen. Sisko oli nipin napin saanut rakennussiivouksenkin tehtyä oman asuntonsa remontin jäljiltä. Joulukoristeita ja -kukkiakin oli laitettu, vain taulut puuttuivat seiniltä ja verhot ikkunoista. Mutta sehän ei joulumieltä haitannut. Oli oikein mukavaa.

Palasimme kotiin iltamyöhällä. Kaikille lapsilleni järjestyi täältä nukkumapaikka, vaikka olosuhteet talossa ovat vähintäänkin sekavat.

Kaikki yllä olevat kuvat joulutunnelmistamme on ottanut siskoni meillä eilen aattona. Alla olevat taas ovat omia otoksiani... Tyttäreni, joka vastasi suurelta osin valmisteluista, joogaa näissä keltasävyisissä kuvissa Vili seuranaan. Pieni lepohetki kesken kokkailujen. Hän oli jatkanut keittiöpuuhia vielä tuntikausia sen jälkeen, kun me olimme jo menneet nukkumaan.