Kaikki mitä taivaalta on viime aikoina sadellut, on ollut miltei pelkkää vettä. Ja sitä on tullut valtavasti. Viime sunnuntaina vietimme itsenäisyyspäivää ankeassa säässä: satoi taukoamatta aamusta iltaan. Ja se kaiken yllä leijuva loputon harmaus!
No, sitä sopi piristää kynttilöillä, ruualla ja viinillä. Meillä järjestettiin asiaankuuluvasti itsenäisyyspäivän vastaanotto. Leena ja hänen miehensä edustivat vieraita, loput pitkän pöydän ääressä istuneista olivat enemmän tai vähemmän kotiväkeä.
Iltakuudelta ikkunalle sytytettiin kaksi kynttilää.
Juhlan jälkeen päätimme – hieman itsellemmekin yllätykseksi – aloittaa viimeinkin remontin.
Olemme pyöritelleet talon remonttiasioita pitkään. Suunnitelmia on veivattu edes takaisin ja taas palattu lähtöpisteeseen. Kunnes Markku vain totesi, että remontti alkaa ensi maanantaina. Muuten tästä suosta ei ikinä päästä. Päädyimme aloittamaan yläkerrasta, äidin keittiöstä. Se lienee kaikkein järkevintä.
Jos mitään suurempia vastoinkäymisiä ei ilmaannu, äidillä pitäisi olla uusi keittiö jo jouluna. Toisaalta, kun yli 60 vuotta paikoillaan uinuneita rakenteita aletaan raotella, olisi suuri yllätys, jos yllätyksiä ei tulisi vastaan. Niin tai näin, yllätyksiä on siis luvassa.
Äiti alkoi tietenkin kauhistella asiaa. Kyllähän tämä minulle välttäisi näinkin. Hän joutuu evakkoon alakertaan, mutta onneksi tämä evakkomatka sentään on kevyempi ja lyhyempi kuin ne edelliset.
Ensi vuoden alussa remontti laskeutuu toivottavasti alakertaan. Kuinka se mahtaa edetä näissä huoneissa? Mitä kaikkea täällä tulee vastaan?
Toivottavasti juhlimme seuraavaa itsenäisyyspäivää sievästi tapiseeratut seinät ympärillämme, rauhoittavan vaalea lattia jalkojemme alla. Ja vetäydymme juhlien päätyttyä nukkumaan huoneeseen, jossa ammoisina aikoina oli keittiö ja nykyään kaikenlaista roinaa.
Remonttipäivityksiä on luvassa.
Sisko kuvasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti