 |
| 'Mårbacka'-pelargoniat ovat täydellisen ihania tänä kesänä. |
Ah, kiehtova puutarha! Sen mysteerit eivät hevin avaudu kotitarhurille.
Miksi tomaatit vain kasvavat eivätkä ala punertua, vaikka valoa ja lämpöä riittää yhä edelleen? Miksi samasta versosta työntyvistä kasvihuonekurkuista vain yksi teki kasvupyrähdyksen ja muut jäivät tulitikun kokoisiksi? Samoin näytti käyvän avomaankurkuille, mutta tänään huomasin, että jo TOINEN hedelmä ylittää oliivin koon.
 |
| Komeat, vihreät tomaattimme. |
 |
| Eripariset avomaankurkut. |
 |
| Yksi monista tulitikun kokoisista kasvihuonekurkuista. |
Mistä syystä humala, jonka toin joskus 1990-luvulla tekemältäni kenttätyömatkalta, innostui nyt ensimmäistä kertaa tekemään käpyjä? Olin alkanut epäillä sen olevan hedekasvi, joka ei käpyjä teekään.
Ja mustialanruusu, miten ihmeessä se availee nuppujaan nyt syyskuussa?
Ehkä se on kasvimaailman viisautta: mustialanruusun kukat eivät kestä sadetta, vaan mätänevät. Oli siis järkevää säästää kukinta loppukesän aurinkoisiin päiviin. Mutta mistä kasvi tiesi loputtomalta tuntuneella sadekaudella, että lämmintä on vielä luvassa?
Kylmä ja sateinen alkukesä on epäilemättä syynä moneen nyt ilmenevään kummallisuuteen. Mutta että olosuhteet olivat kuitenkin mainiot sille yhdelle kurkkuyksilölle? Siitä kasvoi muutamassa vuorokaudessa valtava jötikkä. Ei nyt aivan sellainen, josta uutisoitiin sanomalehti Kaiussa elokuussa vuonna 1893 otsikolla Kasvitarhat eivätkö menestyisi Pohjanmaalla:
"- - siinä väitöksessä ei ole perää, sen todistavat muun muassa meille näytetyt, Haapaveden kirkkoherran virkatalossa tänä kesänä kasvaneet moniaat kasvitarhatuotteet. Muuan gurkka esim. on kerrassaan puolen metrin pituinen!"
Kasvihuoneemme gurkan pituus jää vaatimattomasti puoleen verrattuna Haapaveden pappilassa muinoin kypsyneeseen yksilöön, mutta on varsin komea sekin. Ja tiedä häntä – voihan se kasvaa toisen mokoman. En aio korjata satoa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti