Kuopus täyttää seitsemäntoista. Joimme sen kunniaksi eilen kahvit kakun kera. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, asteita pitkälle toistakymmentä. Kevään lämpöennätys taisi rikkoutua. Ensi vuonna pieninkin poikasistani on täysi-ikäinen.
Olen viime päivinä ihmetellyt maasta esiin työntyvien kasvien voimaa. Sieltä ne puskevat läpi roudan ja viimevuotisten kasvien jäännösten. Kevät on hämmästyttävän väkevä, ja yhtäkkiä se on taas täällä.
 |
| Tällaisia kasveja puskee pintaan siellä täällä, mutten saa mieleeni, mikä ne mahtavat olla. Pian se selviää. |
 |
| Kevätkaihonkukat. |
 |
| Särkyneetsydämet. |
 |
| Kuunliljat. |
Markku tekee kasvihuonesuunnitelmia paperille. Vanhoja ikkunoita on katsottu valmiiksi projektia varten. Minä idätän taimia kiihtyvällä innolla. Ei tässä näin pitänyt käydä. Ensi kesänähän EI ole aikaa puutarhatöille.
Tänä keväänä tonttimme vapautuu lumesta käsittämättömän aikaisin, kiitos Markun. Hän on kolannut lunta pois nurmikoilta, marjapensaitten ympäriltä, kasvimailta. Muuten viljelylaatikkommekin olisivat edelleen vähintäänkin metrisen kinoksen alla.
Nyt satelee vettä. Huomenna maasta puskevat jälleen uudet lajit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti