Aurinko on hemmotellut meitä viime päivinä. Kevät on tänä vuonna aikaisessa. Takapakkia arvatenkin vielä tulee, mutta mitäs siitä: tästä hetkestä on lupa nauttia. Ja mehän olemme nauttineet.
Kuopus on aloittanut katukoriskauden. Me olemme kuljeskelleet Aasan kanssa lähimetsissä. Markku on edistänyt monena päivänä kevääntuloa kolaamalla valtavia lumipakkoja pihasta metsänreunaan. Niinpä paviljongin lattia on jo näkyvissä, samoin talon seinää reunustava kukkapenkki. Muuten ne paljastuisivat lumen alta varmaan vasta toukokuulla.
Markku suunnittelee hiovansa ja öljyävänsä puutarhakalusteet. Pääsemme kohta pihakahville.
 |
| Kevät on lähempänä jokaisen kolallisen jälkeen. |
 |
| Lumipakat saavat sulaa lähimetsikössä kaikessa rauhassa. |
 |
| Kohta päästään paviljonkiin kahville. |
 |
| Joissakin pihapensaissa on jo käsittämättömän vihreitä silmuja. |
 |
| Onneksi sentään on vielä lunta! Kovaan lumeen on Aasan mielestä ihanaa hieroa korvia. |
Viime viikonloppua vietimme veljeni mökillä. Samoilimme metsissä, ja jäitä pitkin kävelimme tutkimaan lähisaaria. Tarkoitus oli liikkua lumikengillä, mutta ne saivat levätä auton takakontissa koko viikonlopun. Hangenkuoret kantoivat mukavasti.
Teimme tulet rantaan luonnonkauniille paikalle ja hengitimme kevättä ja aurinkoa.
Äiti tietenkin myös pilkki, mutta saalista ei tullut.
Yöllä kannoimme tuolit jäälle ja istuimme pitkään ihmettelemässä ääretöntä tähtitaivasta. Ja hiljaisuutta.
Tänään taivaalla on näkynyt täällä harvinaisia revontulia. On tulossa taas kipakka yöpakkanen. Kävin juuri saunasta vilvoittelemassa ulkosalla. Revontulet värisivät edelleen pitkinä pystysuuntaisina patsaina tähtien keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti