Suvun sulopulla (Synnytysjuttuja osa 4)

Sukumme kuopus on nyt puolentoista viikon ikäinen. Sulopulla on tänään meillä äitinsä kanssa päivähoidossa. Talossa tuoksuu vauva.

Elämän alkumetrit ovat sujuneet rauhaisasti ja perusasioitten äärellä: unessa ja äidin rinnalla.

Niin kuin arvata saattoi, Aasa on äärettömän kiinnostunut tulokkaasta. Meidän on jatkuvasti pidettävä sitä silmällä, niin hanakasti se olisi hoitelemassa vauvaa.

Mitä Aasan päässä mahtaa liikkua? Koirahan haistaa asioita, joista ihmisillä ei ole mitään tietoa. Ihan selvästi Aasa ainakin vaistosi raskauden heti alussa. Aina odottavan äidin vieraillessa meillä Aasa halusi olla tiiviisti hänen kyljessään. Puhumattakaan siitä, kun synnytys käynnistyi:

Aamukahvilla lauantaina 17.5. Supistukset olivat alkaneet pari tuntia aiemmin.

Supistusten väli kahdeksan minuuttia. Aasa on tarkkana.

Iltapäivällä odottajan olo alkoi käydä tukalaksi supistusten voimistuessa. Aasa hoitaa ja lohduttaa.

Nuori äiti ei turhia hötkyillyt maailman luonnollisimman asian kanssa. Vaikka supisteli, teimme raakasuklaata, joimme kahvia kuistilla ihanassa leppeässä iltapäivässä (odottaja, vai pitäisikö jo sanoa synnyttäjä, ajoittain jumppapallon päällä), pelasimme korttia (synnyttäjä voitti, vaikka emme tietenkään antaneet armoa hänen tiukasta tilanteestaan huolimatta), teimme kävelyretken käen kukkuessa.

Vauva ei kuitenkaan syntynyt iltaan mennessä, eikä yöllä, eikä vielä seuraavanakaan päivänä. Sunnuntain ja maanantain välisen yön ponnistukset tuottivat viimein ihanan tuloksen.

Ensimmäinen vierailu vara- ja isomummolaan sujui uneliaissa tunnelmissa, ja niin näyttää sujuvan tämä hoitopäiväkin.

Nukkuvasta lapsesta ei saa katsetta irti.