Tammikuu ja vihreä nurmi

Pakenimme eilistä uudenvuodenräiskettä miesystäväni kotiin. Matkaan meiltä sinne kuluu vain kymmenen minuuttia, mutta on kuin toiseen todellisuuteen siirtyisi: on hiljaista, rauhallista, pimeää, niin kuin maaseudulla ikään. Aasa sai kerrankin siirtyä uuteen vuoteen ilman pelkoa, se raukka kun on pennusta saakka kammonnut rakettien pauketta vuosi vuodelta enemmän.

Saunoimme rantasaunassa hyvissä ajoin. Istuimme höyryävässä paljussa katsellen järven takaa harvakseltaan leimahtelevia raketteja. Ne olivat hienoja ja tulivat riittävän kaukaa. Tontin sivuitse kulkevaa rataa kolkutellut seitsemän juna näytti tyhjältä. Niin kuin pimeyden keskellä olisi kiitänyt vain valaistujen ikkunaneliöitten ketju.

Kymmeneltä olimme jo nukkumassa, Aasan peti makuuhuoneeseen siirrettynä. Kun vuosi vaihtui räiskeellä, olimme onnellisesti unessa, kaikki kolme.

Nyt on tammikuun ensimmäinen, ja nurmikko viheriöi. Lunta pilkottaa paikoittain siellä, minne sitä ehdittiin muutamien lumisateisten päivien aikana eniten kasata. Järvessä veden alla piileskelee sentään jonkinmoinen jää.

Tänään puolenpäivän aikaan edessämme avautunut maisema näytti tältä:

Olkoon alkanut vuosi kaikin puolin hyvä!