Syksy saa (tulla)

Nyt sataa vettä oikein urakalla. Tuuleekin. Ehdin aamulla tehdä pari tuntia pihahommia ennen sateen alkamista. Leikkasin nurmikot, tyhjensin kompostin, pesin ja järjestelin kastelukannut, ämpärit ja saavit siivottuun kasvihuoneeseen odottelemaan ensi kesää.

Niin kuin kuvista näkyy, aurinko hemmotteli loppukesän sinnikkäitä kukkijoita pihallamme vielä hetki sitten, viime viikolla. Nyt kasvit nuupottavat sateen pieksäminä.

Rohtoluppio nautti viimeisistä auringonsäteistä.

Kelloköynnöksen imukärhet etsivät tarttumapintaa. 

Keijunmekko, kestosuosikkini.

Kelloköynnös teki taas kuistille vihreän verhon.

Pensaspapu 'Purple Queen' kauniine kukkineen käy koristekasvista.

Kasvihuone antoi menneenä kesänä niin nihkeän sadon, että päätimme laittaa sen uuteen uskoon. Vanhat mullat on nyt kärrätty pois ja tilalle laitettu uusi, entistä ehompi kasvualusta. Multakerros on aiempina kesinä ollut selvästi ihan liian ohut. Nyt kasvihuoneen pohjaa on syvennetty, ja uutta multaa on kasvupenkeissä entiseen nähden moninkertainen määrä. Jo on kumma, jos tomaatit ja kurkut eivät ensi kesänä viihdy, sillä niiden juurilla pitäisi olla syytä suorastaan kekkereihin.

Luovumme työläästä kasvipalstastamme. Teemme sen sijaan kotipihaan pienen kasvimaan. Siskonmiehen kanssa on lisäksi suunnitteilla yhteinen viljelmä heidän mökilleen: papuja, maa-artisokkaa, perunaa. Kaikkea sellaista hyvää, mikä ei vaadi jatkuvaa hoitoa ja silmälläpitoa. 

Tilasimme multakasan pihaan kasvimaata varten. Multaa riitti kasvihuoneeseenkin. 

Marjapensaissa on nyt hulppeat tuet!

Ehdimme nauttia uudesta patiosta muutaman kerran ennen kuin alkoi tuntua syksyltä. 

Lämmin, ihana kesä on jatkunut niin käsittämättömän pitkään, että on suorastaan mukavaa, kun oikea syksy sateineen koittaa. Pihatyöt alkavat olla siinä mallissa, että syksy saa tullakin.

Kunhan vain saamme vielä perunat nostettua palstalta, ne pari riviä. Sitten onkin aika hyvästellä palsta.

Viimeinen korillinen satoa monta vuotta palvelleelta palstaltamme: violetteja pensaspapuja 'Purple Queen', mangoldia ja lehtikaalia. 

Sisko ikuisti viimeisen korillisen. 

Ruotsalainen puolukkahillo

Olemme keränneet puolukoita. Aurinkoiset syyspäivät ovatkin olleet omiaan juuri siihen puuhaan. Kahden reissun jälkeen saalista on kertynyt jo kuusi ämpärillistä. 

Muistelimme, että ennen, mummon ja papan aikaan, puolukat puhdistettiin kovalla tuulella. Marjoja kaadettiin hiljalleen ämpäristä maahan levitetyn lakanan päälle. Ämpäriä pidettiin käsien varassa mahdollisimman korkealla, jolloin tuuli vei suurimman osan lehdistä ja roskista. 

Nykyään puhdistamme isommat marjamäärät koneellisesti imuriin kytkettävällä marjanpuhdistimella. Imuri on korvannut tuulen. 

Ämpärillinen tai pari hoituu helposti mekaanisinkin menetelmin, puhdistusritilän avulla.

Tänään hellalla on porissut äidin kuuluisa ”ruotsalainen puolukkahillo”. Äiti sai reseptin rouva Wikströmiltä ollessaan nuorena tyttönä apulaisena tämän perheessä Nattavarassa. Hillo on säilyttänyt suosionsa jo kuudenkymmenen vuoden ajan.

 

Hyvä kannattaa laittaa kiertoon, joten tässä resepti:

Ruotsalainen puolukkahillo

Laita kattilaan kahvikupillinen vettä ja ämpärillinen puolukoita. Keittele. Huolehdi hämmentämisestä etenkin alkuvaiheessa, jotta marjat eivät pala pohjaan. Kuori keittäessäsi hillon pinnalle nousevaa vaahtoa pois. Kun vaahtoa ei enää tule, keitä vielä pari minuuttia. Hillo on muuttunut kauniin tummanpunaiseksi.

Nosta kattila liedeltä. Sekoita joukkoon sokeri. Ämpärilliseen marjoja menee sokeria pari kiloa. Hämmennä hilloa silloin tällöin, jotta pohjalle painuva sokerikerros leviää tasaisesti hilloon. Sekoita jäähtynyt hillo vielä pohjaa myöten hyvin ennen purkittamista. 

Purkita ja vie säilöön viileään paikkaan. 

Kattilassa on ämpärillinen puolukoita ja tilkka vettä. Keittäminen voi alkaa. 

Pinnalle nouseva vaahto kuoritaan pois. 

Sokeri lisätään sitten, kun kattila(t) on nostettu liedeltä. 

Äiti sanoo, ettei sokeria saa missään tapauksessa lisätä keittämisvaiheessa, vaan vasta sitten, kun kattila on otettu liedeltä. Näin hillosta tulee erityisen hyvää: kiiltävää ja makeaa. 

Meillä hilloa kuluu paljon, sillä poika syö sitä joka-aamuisen kaurapuuron päällä. Hillo on tietenkin mainiota myös perinteisten ruokien, varsinkin jauheliharuokien, kanssa. Kaalilaatikon kanssa se on ehdoton.

Ja loppuun vinkki siskonmieheltä: puolukkahillo ja lasagne ovat pettämätön yhdistelmä.

Nämä purkit ovat siskon keittämiä ja kuvaamia. 

Kahden illan projekti

Meillä on ollut tapana istuskella pihasaunan rappusilla vilvoittelemassa löylyjen välissä. Kun uusi tie viime syksynä tehtiin, saunan rappusilta avautui suora näkymä tielle. Olo on sen jälkeen tuntunut vähän alastomalta pyyhkeeseen kietoutuneenakin.

Sunnuntai-iltana istuskelimme jälleen rappusilla. Sitten alkoi tapahtua. Saunan rappujen ja kesäkamarin rappujen välissä ollut hukkatila muuttui patioksi. Tämä kaikki kävi niin joutuin, kahdessa illassa, että minä hädin tuskin ehdin dokumentoida projektin. Jotakuinkin näin se taisi mennä: 

Maanantaina iltapäivällä saunan ikkunan pieleen ilmestyi vatupassi.

Sitten pihaan tuli lautatavaraa.

Sammaloitunut nurmikko kuorittiin lapiolla rappujen välistä.   

Maa paljastui.

Paljaan maan päälle levitettiin eristekangas (en ehtinyt dokumentoida) ja kankaan päälle soraa. 

Tukikehikko rakennettiin ja asetettiin paikoilleen. Alkoi olla ilta. Lämmitimme saunan ja taisimme istuskella rappusilla viimeistä kertaa.  

Eilen iltapäivällä homma jatkui: kehikko tuettiin laatoilla ja kiiloilla.

Laudat naulattiin kiinni.

Vahva siitä tuli, ei heilu eikä hutise. Voimme järjestää vaikka tanssit.

Valmiille patiolle haettiin veljen vanhat pihakalusteet, jotka saavat palvella ainakin ensialkuun. 

Vaikka kaikki oli valmista jo alkuillasta, emme vielä eilen ehtineet äidin syntymäpäiväkahvien vuoksi lämmittää saunaa ja kokeilla patiota käytännössä. Ehkäpä se tapahtuu tänään. Taidamme nauttia pöydän ääressä oluet. Ja minä taidan asettaa pation reunalle lyhdyn valaisemaan pimenevää iltaa.