Metsä on kypsytellyt antimensa ja tarjoilee niitä nyt
ylenpalttisesti. Olemme keränneet vähän lakkoja, aikamoisen määrän mustikoita
ja valtavasti vattuja. Mustikoitten ja vattujen poiminta jatkuu edelleen. Puolukatkin alkavat jo punertua.
Syyskesä on ihana ja kiihkeä mutta nykyään myös haikea
vuodenaika. Näihin aikoihin isä aina kokosi joukkonsa, ja suuntasimme yhdessä hänen
valmiiksi katsomilleen marja-apajille. Metsässä ajatukset yhä karkailevat näihin marjaretkiin. Ajatuksissa suru ja ilo limittyvät ja saavat
aikaan kaihoisan tunnelman, jota suon kirpeät tuoksut, hiljaisen metsän viileys ja vattupöheikön paahde ovat omiaan vain vahvistamaan.
Tänä vuonna kuopuskin on innostunut marjankeruusta. Ensimmäisellä
reissulla saimme hyvän saaliin mustikkaa suon laidasta. Perkasimme niitä
kahdestaan koko pitkän illan. Pojan lenkkitossut kastuivat suolla läpimäriksi. Niinpä kävin
ostamassa hänelle kumisaappaat, kokoa 47. Kun näin saappaat rappusilla,
ymmärsin, että tässä talossa asuu taas mies.
<3
VastaaPoistaIhan yhtä hätkähdyttävät ovat muuten esikoisen ekat nokialaiset kumpparit, jotka ovat tallessa: koko on 22. Miten jotain niin pientä voi olla - no sinä varmaan tiedät, että voi :)
VastaaPoista