tiistai 27. elokuuta 2013

On ilmoja pidellyt!




Syyskesän päivät ovat olleet toinen toistaan kauniimpia. Olen nauttinut tästä vuodenajasta suunnattomasti. Jotenkin ympäripyöreisiin, pehmeisiin päiviin on mahtunut monenlaista mukavaa sadonkorjuusta pitkiin juoksulenkkeihin.

On tapahtunut suorastaan mullistaviakin asioita: maassa vuosikausia retkottaneita marjapensaitamme tukevat nyt uutukaiset kehikot. Ja: minä olen pyörtänyt päätökseni ja opetellut pelaamaan korttia. Sitä läiskitään täällä nykyään päivittäin, milloin milläkin kokoonpanolla. 

Kolmen naisen (ryhmä Piio, Annamari ja minä) kulttuuriretket ovat taas käynnistyneet. Viime viikolla – en enää muista mikä päivä se oli, kun ne kaikki ovat olleet yhtä aurinkoisia – kävimme veistosnäyttelyssä Wivi Lönnin talon pihapuistossa. Paikka oli kerrassaan ihastuttava.

Mitä ilmeisimmin ehdin hyvän sään aikaan vielä kesäteatteriinkin. Liput Baddingista kertovaan Raitilla-esitykseen on varattu huomiseksi.

Liittyy tähän syyskesän ihanuuteen vähän haikeuttakin: elokuun kotopuolessa viettänyt tytär suuntasi viime yönä pohjoiseen. Syksy ehtii melkein kääntyä talveksi ennen kuin hän seuraavan kerran tulee kotiin. 

Tähtiä tuikkii taivaalla ja yöt ovat yhtäkkiä pimeitä. Viileitäkin ne jo ovat, mutta vielä viikko sitten kävin kuutamouinnilla!










Piio kuvasi Wivi Lönnin talon pihalla.

perjantai 16. elokuuta 2013

Lintu pien





Suvun uusi tulokas, elokuun alussa syntynyt pikkuruinen tyttö, kävi eilen ensivisiitillä.

Uuden elämän ihme on sykähdyttävä. Miten jotain niin pientä voi olla? Miten hauras onkaan ihmisen elämän alku. Miten paljon rakkautta tarvitaan siihen, että omat jalat kerran kantavat. 

Ja miten ne nuoret ovat kuin yhdessä yössä kasvaneet juuri oikeiksi ihmisiksi siihen tehtävään. Kahdesta on yhtäkkiä tullut kolme ja kolmesta perhe. 



Äidin rintaa vasten.
Isän käsivarrella.
Kun tarpeeksi pieniä lapasia ei ole olemassa, on käsiin laitettava sukat. 
Unilla isomummin nojatuolissa.
Uni jatkuu isän olkapäällä.




Sisko kuvasi.

maanantai 12. elokuuta 2013

Kesän kohokohta





Yksi kesän parhaista viikonlopuista on taas vietetty veljeni mökillä, kolmen sukupolven voimin. Tälläkin kertaa mökki pienen erämaajärven rannalla tarjoili parastaan: sade väistyi juuri kun saavuimme perille, ilma oli kuin linnunmaitoa, vesi sopivan lämmintä uida, kuistilta avautuva maisema maalauksellisen kaunis. 

Veljenvaimo loihti tapansa mukaan pöytään monenlaista herkkua uunissa haudutetuista punajuurinyyteistä ja grillatuista pihveistä kantarelleihin ja uusiin perunoihin. Söimme kuistilla pitkään ja hartaasti ihastellen iltaa kohti tummuvaa, mäntyjen lomasta pilkottavaa tyyntä järvimaisemaa.  

Yöllä vedestä nousi usvaa, kaakkurit huutelivat. Saunan leppeissä löylyissä olisi voinut istua loputtomiin.

Tällaisista viikonlopuista ammentaa voimaa pitkälle syksyyn. 






Äiti puhdistaa mustikoita. 



Veljellä on mökillään loputon puuhamaa. Nukkumaparvi on juuri valmistunut, samoin uusi laituri. Nyt tekeillä on patio laiturin edustalle.


Kävimme tutustumassa läheisen talon tuulimyllyyn. 1880-luvulla rakennettu mylly on vaikuttava kapistus ja edelleen periaatteessa käyttökelpoinen, 






perjantai 2. elokuuta 2013

Miehen saappaat






Metsä on kypsytellyt antimensa ja tarjoilee niitä nyt ylenpalttisesti. Olemme keränneet vähän lakkoja, aikamoisen määrän mustikoita ja valtavasti vattuja. Mustikoitten ja vattujen poiminta jatkuu edelleen. Puolukatkin alkavat jo punertua.

Syyskesä on ihana ja kiihkeä mutta nykyään myös haikea vuodenaika. Näihin aikoihin isä aina kokosi joukkonsa, ja suuntasimme yhdessä hänen valmiiksi katsomilleen marja-apajille. Metsässä ajatukset yhä karkailevat näihin marjaretkiin. Ajatuksissa suru ja ilo limittyvät ja saavat aikaan kaihoisan tunnelman, jota suon kirpeät tuoksut, hiljaisen metsän viileys ja vattupöheikön paahde ovat omiaan vain vahvistamaan. 

Tänä vuonna kuopuskin on innostunut marjankeruusta. Ensimmäisellä reissulla saimme hyvän saaliin mustikkaa suon laidasta. Perkasimme niitä kahdestaan koko pitkän illan. Pojan lenkkitossut kastuivat suolla läpimäriksi. Niinpä kävin ostamassa hänelle kumisaappaat, kokoa 47. Kun näin saappaat rappusilla, ymmärsin, että tässä talossa asuu taas mies.