Traumanuket

Kun kyselin lapsiltani ja sisarusteni lapsilta muistoja mummolasta, moni mainitsi nukketeatterileikin. Minä ja sisareni olimme aikanaan askarrelleet käsinuket äidin avustuksella. Olimme harsineet niille vaatteita, tehneet villalangasta hiuksia, piirtäneet vessapaperirulliin kasvoja. Joitakin nukkeja olimme myös saaneet. Nukeille annettiin nimet.

Käsinukkemme kuluivat lastemme ahkerassa käytössä. He tekivät joskus nukkeja itsekin talkoilla äitini kanssa.

Lastemme nukketeatteriesityksissä sohva vedettiin seinästä, ja nuket näyttäytyivät sen takaa. Käsikirjoituksia ei tehty etukäteen. Esitykset etenivät omalla painollaan: kohtaukset syntyivät ja vuorosanat löytyivät tilanteen mukaan. Me aikuiset istuimme tunnollisesti katsomossa. Yleensä esitykset eivät tuntuneet loppuvan koskaan. 

Muistan jokaisen nuken jo omasta lapsuudestani erittäin hyvin. Olihan ne tehty hartaudella ja kaikki taidot peliin pistäen. Kolme vuotta vanhemman siskoni tekemät nuket olivat mielestäni kadehdittavan upeita. Omiin tuotoksiini olin vähemmän tyytyväinen. Kaikki nuket olivat kuitenkin varsin persoonallisia ja kelpuutettiin leikkiin.

Selvisi yllättäen, että lapsemme olivat pitäneet osaa nukeista pelottavina. Minun tekeleeni olivat pelottavimpien joukossa. Yksi muisti erään nuken ”vihreän, sairaalanvärisen paitamekon”, toinen ”kaljun savipään ja oudon Roope Ankka -hahmon”. ”Semisti karmivia”, hän totesi. ”Hui… nyt muistan sen kaljupään”, totesi yksi.

Hämmentävää.

Päätin antaa nuorisolle mahdollisuuden käsitellä tietämättämme aiheuttamiamme pelkoja ja julkaista nyt kuvat kaikista alkuperäisistä ”traumanukeista”.  Olkaa hyvät!

O sole mion askarteli sisareni.

Piika Pitkäletti on myös sisareni tekemä.

Epäilen, että äiti on ainakin piirtänyt Mirabellan kasvot.

"Semisti karmivan" Roope Ankan antoi isän sisko muistaakseni joululahjaksi.

Hevoshullu sisko teki esityksiin tietenkin myös hevoshahmon. 

Sanna on minun tekeleeni.

Mau miu saattaisi olla äidin ompelema.

Askartelin Lupun Niekän mummolta saamastani karheasta kankaanpalasta. 

Leo Leijonamieli on vuosien saatossa menettänyt kasvonsa. Sen teki siskoni.

Siskon tekemän mehiläisen helmaan on kirjoitettu Sirkka. En ole varma, onko nimi meidän vai seuraavan polven keksimä.

Nöpäläinen (vas.) ja Söpöläinen saatiin eräänä palmusunnuntaina virpopalkaksi yläkerran mummolta. 

Sisko teki suurisuisen otuksen, joka lienee nimeämättä.

Pitkä-Minni eli Minttu syntyi vaivalla ollessani koulussa ensimmäisellä luokalla. Koko käsinukkeinnostus  saattoi lähteä liikkeelle tästä nukesta, jolla alunperin oli vihreät, pitkät lankahiukset. Hahmo on aiheuttanut jälkipolville ilmeisesti eniten traumoja.