Markku on viime aikoina ahkeroinut taas öljysäiliön kimpussa. Homma on todella epäkiitollista, eikä sitä pysty tekemään kuin pienen hetken kerrallaan. Säiliö on purettava paloiksi, ja yhden palan rälläköintiin menee ikuisuus. Säiliössä ei tietenkään mahdu seisomaan. Kipinät sinkoilevat. Melu on korvia huumaava.
Urakassa on hajonnut jo kolme rälläkkää, neljäs on hankinnassa.
Joku – kuten minä, ensimmäisten joukossa – olisi jo antanut periksi. Mutta ei Markku. Ei ole ollut tapana luovuttaa tuntuu olevan hänen mottonsa. Kieltämättä se onkin paikallaan, tässä talossa askaroidessa.
Öljysäiliön kanssa ollaan kuin ollaankin jo voiton puolella. Enää muutama päivä kipinäsuihkussa, ja meillä on uusi, tilava varastohuone! Ja sille on totisesti käyttöä.
Sisko kuvasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti