Takana on kerrassaan poikkeuksellinen viikko. Kuopus on ollut kesätöissä mansikanmyyjänä toisella paikkakunnalla, Markku työmatkalla Latviassa. Minä olen kirjoittanut ja kirjoittanut. Parhaina päivinä lopetin iltayhdeltätoista ja jatkoin aamulla neljältä. Päivien mittaan työni keskeytyi lähinnä koiranulkoilutuksen ajaksi. En käynyt kaupassa enkä liiemmin laittanut ruokaa. Söin, mitä kaapeista löytyi. Äidin kanssa sentään nautin välillä iltapäiväkahvit.
Tehoviikko on tuottanut tulosta. Kirjaprojektini otti valtavan harppauksen. Melkein uskallan jo sanoa, että käsikirjoituksen valmistuminen, se häämöttää jo. "Produktiivinen viimetinka" kantaa taas hedelmää.
Viikkoon mahtui myös pari erittäin antoisaa valokuvausmatkaa sisareni sekä ystäväni Leenan kanssa. Toinen suuntautui Savoon ja toinen Pohjanmaalle. Löysimme kiehtovia paikkoja, tapasimme mukavia ihmisiä, sisko otti tukuttain hienoja kuvia kirjaani.
Näimme paljon, ja käsittämättömän kaunista. Monenlaista kauneutta: rapistuvaa, ja taitavin käsin uuteen kukoistukseen nostettua. Ja kaikkea siltä väliltä.
Idyllin toisensa perään.
Viikonloppu on käsillä juuri nyt. Äiti lähti Vilin kanssa maalle veljentytön luokse. Kantarellit ovat siellä kypsyneet. Kuopus kotiutuu kesätyöstään ja häätää meidät talosta. Nuorenparin on saatava olla rauhassa. Lähdemme Markun talolle ja lämmitämme rantasaunan, ensimmäistä kertaa tänä kesänä!
Ihan vapaalla en kuitenkaan aio koko viikonloppua olla. Otan koneen mukaan: tätä kirjoitusvirettä ei voi päästää herpaantumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti