Ei hullumpi kesä

Tänä kesänä on kuullut paljon valitusta säistä. Joinakin päivinä olen itsekin taivastellut, että TAAS sataa. Jotkin projektit, kuten kasvihuoneen rakentaminen, viivästyivät sateitten takia. 

Mutta noin kokonaisuutta ajatellen – ei tämä kesä minusta ole ollut hullumpi. Ja mikä parasta: sitä on vielä jäljellä. Melkein toinen mokoma. 

Tämäkin päivä on lämpötilaltaan mitä mainioin. Ei ole lamaannuttavan kuumaa. Sisällä jaksaa kirjoittaa ja ulkona puuhailla.

Viime viikkojen aikana otetut kuvatkin sen todistavat. Kesäsäitä on pidellyt.

Aasa nauttii kesäaamusta Markun talon kuistilla.

Siskon kanssa sarjatyönä pestyjä mattoja. 

Aasa on puuhassa mukana.

Pestyt matot valumassa laiturin kaiteella.

Matot kuivumassa tuulessa ja auringossa. No joo, piti niitä välillä siirtää kuistille sateensuojaan.

Markku kaivaa miehenmentävää ojaa. 

 Radanpenkat ovat punaisenaan metsämansikoita.

Veteen pystyy menemään, ja se virkistää.

Hiekkalaatikko ei ole vielä ihan valmis mutta jo kovassa käytössä.

Paviljongissa voi juoda kahvit satoi tai paistoi.

Sopiva sää kykkiä puutarhassa.

Ihmettelemistä riittää. 

Sisko on kuvannut,

Laiturin ja saunan välissä

Kirjoitin eilen myöhään. Päivän päätteeksi saunoimme.

Kun nousin kylmästä järvivedestä ja kävelin saunaan, tunsin olevani täydellisen onnellinen. Ajattelin, että tässä hetkessä on lomani – laiturin ja saunan välissä – ja se on ihana!

Olin kamppaillut tovin itseni kanssa uskaltaakseni hyiseen veteen ja voittanut taistelun.

Mieleeni tuli sanonta "Suutarin loma on tuomen ja syreenin välissä".  Olen joskus miettinyt, tarkoittaako se sitä, kun suutari kävelee pihamaallaan tuomen ja syreenin välin. Että siinä hetkessä on se loma? Mutta kai se oikeasti tarkoittaa kukkimisaikoja. En tiedä menneitten aikojen suutareitten tai heidän sälliensä elämästä, mutta syystä tai toisesta he ovat kai ehtineet pitää pienen lomansa alkukesän heleimpään aikaan.

Joskus sen on täytynyt olla hyvin lyhyt, kun tuomi ja syreeni saattavat kukkia melkein yhtä aikaa.

Tietokirjailijan loma oli laiturin ja saunan välissä, ainakin tänä vuonna.

Rehellisyyden nimissä, mieleeni on kyllä noussut toinenkin sanonta: "Niin makaa kuin petaa" Jos olisin hoitanut hommani ajallaan, ei nyt tarvitsisi kirjoittaa yötäpäivää.

Mutta ei se mitään! Kesä on jokatapauksessa täyteläinen, ja elämä.

Sisko kuvasi tämänpäiväisellä visiitillään.

Tuottelias viikko

Takana on kerrassaan poikkeuksellinen viikko. Kuopus on ollut kesätöissä mansikanmyyjänä toisella paikkakunnalla, Markku työmatkalla Latviassa. Minä olen kirjoittanut ja kirjoittanut. Parhaina päivinä lopetin iltayhdeltätoista ja jatkoin aamulla neljältä. Päivien mittaan työni keskeytyi lähinnä koiranulkoilutuksen ajaksi. En käynyt kaupassa enkä liiemmin laittanut ruokaa. Söin, mitä kaapeista löytyi. Äidin kanssa sentään nautin välillä iltapäiväkahvit.

Tehoviikko on tuottanut tulosta. Kirjaprojektini otti valtavan harppauksen. Melkein uskallan jo sanoa, että käsikirjoituksen valmistuminen, se häämöttää jo. "Produktiivinen viimetinka" kantaa taas hedelmää.

Viikkoon mahtui myös pari erittäin antoisaa valokuvausmatkaa sisareni sekä ystäväni Leenan kanssa. Toinen suuntautui Savoon ja toinen Pohjanmaalle. Löysimme kiehtovia paikkoja, tapasimme mukavia ihmisiä, sisko otti tukuttain hienoja kuvia kirjaani.

Näimme paljon, ja käsittämättömän kaunista. Monenlaista kauneutta: rapistuvaa, ja taitavin käsin uuteen kukoistukseen nostettua. Ja kaikkea siltä väliltä.

Idyllin toisensa perään.

 

Viikonloppu on käsillä juuri nyt. Äiti lähti Vilin kanssa maalle veljentytön luokse. Kantarellit ovat siellä kypsyneet. Kuopus kotiutuu kesätyöstään ja häätää meidät talosta. Nuorenparin on saatava olla rauhassa. Lähdemme Markun talolle ja lämmitämme rantasaunan, ensimmäistä kertaa tänä kesänä! 

Ihan vapaalla en kuitenkaan aio koko viikonloppua olla. Otan koneen mukaan: tätä kirjoitusvirettä ei voi päästää herpaantumaan.

Sisko on ottanut kuvat Savoon ja Pohjanmaalle suuntautuneilla retkillämme.

Kuin risteysasemalla

Talossa käy jatkuva huiske. Tyttäreni kysyikin kerran, miltä tuntuu asua tällaisella "risteysasemalla": väkeä tulee ja menee miltei taukoamatta. No, mukavaltahan se tuntuu. Nämä meillä kävijät kun eivät edes ole vieraita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tuttua väkeä. Oikeista, "virallisista" vieraista ja ennalta sovituista kyläilyistä minä varmaan stressaantuisinkin. Pitäisi siivota, suunnitella, valmistella. Ei sovi minulle. Elämä avointen ovien talossa on enemmän minua varten. Paikat eivät koskaan ole tip top, mutta ruokaa kyllä yleensä tarjotaan, ja kahvit keitetään aina. (Vielä joskus minusta tulee sellainen emäntä, että kahvileipääkin on aina varalla. Vierasvaraa. Vielä en ole siihen päässyt.)

Yhtenä aurinkoisena iltapäivänä nautimme siskontytön tekemiä vuohenjuustoleipiä.  

Ihan solmussa.

Elämä risteysasemalla asettaa kuitenkin haasteita kirjoitustyölle. Nyt taisin löytää siihenkin ratkaisun. Eräänä aamuna, kun Markku lähti töihin tapansa mukaan 4.30, en saanut enää nukuttua. Nousin kirjoittamaan. Talo oli hiljainen ja työskentelyni tehokasta. Taustalla kuului vain koirien hiljainen kuorsaus. Puhelin pysyi vaiti kahdeksaan saakka. 

Kirjoitin pari tuntia. Koirat alkoivat heräillä, ulkona valkeni ihana kesäinen aamu. Keitin kahvit, kävin koirien kanssa kävelyllä ja jatkoin työskentelyä. Aamukymmeneen mennessä olin saanut niin paljon aikaan, että katsoin urakan valmiiksi siltä päivältä. Olin tyytyväinen.

Huomenna aion kokeilla samaa. Käsikirjoitus alkaa lupaavasti hahmottua. 

Aasa alkoi heräillä aamuseitsemän aikaan.

Vili nukkui Aasan tuolissa meillä hoidossa ollessaan. Sekään ei ole niitä aamuvirkuimpia koiria. 

Viikonvaihteen helteiset päivät vierähtivät työmatkalla. Se ei tosin haitannut: työn lomassa sain nautiskella Ikaalisten ihastuttavista maisemista. Lauantainen työpäivä hujahti mukavasti Sata-Häme soi -festivaaleilla.

Markku löi viime viikolla kasvihuoneen harjapellin paikalleen. Oli syytä juhlia harjakaisia. 

Nyt kiinnitetään jo ikkunoita. Tänään sattunut tapaturma tosin viivästyttää projektia jonkin verran. Sirkkeli vei Markulta puolet kynnestä ja peukalon päästäkin muutaman millin. Onneksi ei sen pahemmin sattunut! Aasassa Markun paketissa oleva sormi herätti voimakkaan hoivavietin. Se pysyy tiiviisti Markun lähellä: pitäisi päästä hoitamaan ja nuolemaan. 

Kasvihuoneen harjakaisia päästiin viettämään viime viikolla.  

Pieniä vieraita käy siinä määrin, että Markku päätti tehdä hiekkalaatikon. 

Nyt satelee jälleen, välillä rankastikin.

Puutarha näyttää resuiselta: pitäisi ennättää kitkeä, nyhtää, kantata, istuttaa, leikata nurmikkoa. Mutta reissussa ollessani yksi varjoliljoista oli avannut kukintonsa. Ja isotähtiputki oli alkanut uhmakkaasti kukkia, vaikka onkin jäänyt tungettelevien kuunliljojen ja angervojen saartamaksi.