Naakkoja ja ruskeita rasvasoluja

Kun tässä yhtenä päivänä tulin äidin luota yläkerrasta ulkorappusille, en hetkeen ymmärtänyt mitä tapahtuu. Oli keskipäivä, mutta yhtäkkiä tuntui hämärältä, ja ilman täytti outo humina. Ihan kuin koko maisema olisi jotenkin väreillyt. Katsoin taivaalle: se oli sakeanaan naakkoja. Tilanne oli hetkessä ohi, ja etäältä kuului enää yksittäisiä, aavemaisia naakkojen huudahduksia. Harmi, etten ehtinyt hakea kameraa.

Huomasin sitten lehdestä, että seudullamme liikkuu 1600 yksilön naakkaparvi. Se siis lehahti tonttimme yli. Parvi kuulemma yöpyy yhdessä havupuussa kaupungin toisella laidalla! Enpä ole mokomaa ennen kuullut enkä nähnyt. Lehdessä esiintyneen lintuharrastajan mukaan tällainen ei kuitenkaan ole tavatonta. Monta kertaa suurempiakin parvia on nähty.

On taas lauhaa muutaman äkäisen pakkaspäivän jälkeen. Äidin nätti pieni joulukuusi näyttää töröttävän hangessa; vastahan se oli vielä täydessä loistossaan hänen olohuoneensa nurkassa.

Päivät pitenevät, mutta vielä riittää sinisiä hetkiä. 

Joulukuusen toinen elämä. 

Minulla on tänään pitkästä aikaa vapaapäivä. Herättyäni luin lehtiä kaikessa rauhassa ja keittelin paritkin kahvit. Käytin koiran ulkona. Pesin pari koneellista pyykkiä. Tyhjensin kompostorin. Ihastelimme äidin kanssa sen muhevaa sisältöä ja totesimme saavamme taas keväällä kasvimaille mainiota ja ravinteikasta multaa.

Taidan korjailla tontut kaappeihin odottamaan ensi joulua. Loppiainenhan tosiaan meni jo.

Aamulla nukuin autuaasti puolikymmeneen, kellon ympäri. Olin varmasti töistä väsynyt, mutta hyvän unen salaisuus piilee ainakin osittain myös makuuhuoneemme lämpötilassa. Kärsittyämme koko viime talven tukahduttavasta kuumuudesta osaamme nyt ottaa ilon irti säädettävistä lämpöpattereista. Makuuhuoneen patteria emme pidä päällä lainkaan. Kun huoneen ovi on päivän kiinni, lämpötila laskee jopa kolmentoista kieppeille. Sairasta, totesi siskontyttö ja valitti, että täällähän hengitys melkein höyryää. Hän on väärässä: ei tämä sairasta ole, vaan päinvastoin, erittäin terveellistä.

Ihmiskehon ruskeitten rasvasolujen on todettu kasvavan viileässä, ja niillähän on tunnetusti vaikka mitä terveyttä kohentavia vaikutuksia. Hyvät solut aktivoituvat jo 19 asteessa. Meidän makuuhuoneemme viileydessä ne varmaan juhlivat.

Makuuhuoneen ovi on tänään ollut auki ja lämpötila noussut turhan korkeaksi!

Ja minä jos kukaan osaan iloita syvästä ja hyvästä unesta. Jossain vaiheessa elämääni kun olin jo alistunut siihen, etten vain osaa nukkua ja että olen aina väsynyt. Ajattelin jatkuvien univaikeuksien olevan erottamaton osa itseäni. No, eivätpä näköjään olleet.

Ihmeitä totisesti tapahtuu.