Perunoita ja kääryleitä

Nostimme tänään perunat mökillä. Sää oli upea, päivä antoisa ja sato niukka. Viettävän pellon yläpään anti oli erityisen vähäinen, ja se vähä oli kooltaankin minimaalista. Havainto viittaisi siihen, että kesä taisi olla liian kuiva jopa perunan viljelyyn. Pellon alareuna vaikutti kosteammalta, ja sieltä nousikin sentään jotakin. 

Niekän mummon terminologiaa käyttäen pellon yläosasta saatiin lähinnä pipaperunaa ja alareunasta jyrkköjä. Kun lapsena nostimme mummolassa perunaa, piti pipat ja jyrköt tietenkin erotella tarkoin omiin astioihinsa. Nyt homma oli helppo, ja tuli oikeastaan tehtyä samantien pellolla.

Pyöreän perunan lajike ei ole tiedossa, mutta satoa tuli vähän enemmän kuin puikulasta, joka ei tunnetusti näillä leveysasteilla menesty.

Keski-Suomessa kasvanutta Lapin puikulaa. 

Sato on kuitenkin nyt korjattu, ja se on pääasia. Saamme laittaa edes muutamia perunaruokia tulevana talvena omista perunoista.

Siskontyttö innostui tässä eräänä iltana tekemään mumminsa, siis äitini, kanssa kaalikääryleitä. Kaalinlehtien poristessa kattilassa he valmistivat ohraryyneistä, jauhelihasta ja sipulista täytteen. Kun kaalinlehdet olivat lopulta pehmenneet, täyte käärittiin niihin. Vuokaan asetellut kääryleet saivat vielä päälleen voinokareen ja lorauksen siirappia.

Aikaa kului, mutta hyvää tuli. Nautimme kääryleet perunamuusin ja puolukkahillon kanssa, illan pimetessä.

Toisenlainen kääryle – tämä on kevätkääryle – siskontytöllä taas kulkee matkassa aina.

Suvun nuorin on jo täyttänyt neljä kuukautta.  

Syksyn mukana tulivat villasukkakelit.

Näyttää tekevän talvea

Taivaalta vihmoo räntää. Välillä sitä näyttäisi tulevan vaakatasossa, välillä jopa alhaalta ylöspäin. Tuulee purevan kylmästi.

Taitaa tulla talvi. Meillä on vielä perunat maassa mökillä.

Saimme kuitenkin h-hetkellä patteriremontin valmiiksi! Talossa saa nyt säädettyä termostaateista lämpötilaa vaikka huonekohtaisesti. Aikaisempi järjestelmä toimi niin, että me hikoilimme alakerrassa ja äiti paleli yläkerrassa. Jos yritimme alentaa lämpöä, äidin asuntoon tuli kauhean kylmä. Hän joutui laittamaan uuniin tulen ja istuskelemaan sen lämmössä nojatuolissa. Toisaalta siinä oli kyllä tunnelmaa.

Mutta nyt kelpaa sekä alakerran että yläkerran asukkaitten ottaa viileät kelit vastaan. Ja mikä parasta, voimme halutessamme pitää alakerrassakin tulta pönttöuuneissa ilman että tuskailemme kuumuudessa.

Kiva juttu on myös se, että autotallin lämpötilan saa nyt madallettua lähelle nollaa. Voin talvettaa pelargoniat ja muut valoa ja viileyttä tarvitsevat kasvit autotallin ikkunalla ja katosta riippuvissa amppeleissa. Näin olen suunnitellut. Markku lupasi porata kattoon koukkuja. Onkin korkea aika pelastaa kasvit pihalta, ennen kuin ne saavat valkean hunnun.

Tämä kauneus katoaa pian, ehkä jo ensi yönä?

Tämän koetan saada säilymään talven yli.

Viikot ovat olleet täynnä tekemistä ja onnea, niin kuin ne nykyään tapaavat olla. 

Lauantaina keräsimme puolukat lempeän aurinkoisessa syyssäässä. Löytyi vielä mustikoitakin. Viikon loppua kohden sään pitäisi jälleen lämmetä, joten perunatkin saadaan varmaan nostettua. 

Katselen työhuoneen ikkunasta räntäsateeseen. Täyteläisen kesän jälkeen ei tunnu ollenkaan pahalta siirtyä syksyn kautta talveen.   

Irtiottoja arjesta

Teimme viime viikolla todella virkistävän matkan Pohjois-Karjalan huikaiseviin maisemiin. Siellä sitä riitti, erämaan rauhaa.

Niin kuin aina reissuun lähtiessä minun oli vaikea irtautua kotoa: koiralle, joka ei ole kovinkaan helppo hoidettava, piti löytää puoleksi viikoksi sijaiskoti, ja kaikki hommat niin talossa kuin pihallakin tuntuivat jäävän pahasti kesken. Äiti muistutti viisaasti, että eihän tästä talosta voi koskaan lähteä minnekään, jos täällä kaiken pitäisi olla valmista.

Niinpä suljimme oven vessaan, josta Markku on seiniä lukuun ottamatta purkanut kaiken pois remonttia varten, teimme vain välttämättömimmät pihahommat, pakkasimme auton ja unohdimme hetkeksi tuhannet tulevat projektimme. Sisko lupasi huolehtia koirasta ja äiti kasvihuoneesta.

Pitkä automatka vierähti mukavasti: Markku ajoi ja minä luin Iiris Lempivaaran levotonta ja painavaa sydäntä. (Pulkkisen kirja alkoi lupaavasti, mutta lässähti pahasti. Taistelin sen kuitenkin loppuun.) Ja silloin kun en lukenut, ihailin maisemia. (Ajoin minäkin pätkän. Ajan ihan mielelläni silloin, kun ei tarvitse mennä moottoriteille ja vieraisiin kaupunkeihin.)

Perillä meitä odotti saunakamarissa takkatuli, kuohuviinit ja karjalanpiirakat. Tuntui lomalta.

Saunoimme joka ilta rantasaunassa ja pulahdimme jääkylmään Pankajärveen. Minä en pystynyt tekemään uimaliikkeitä, mutta kastauduin kuitenkin. Luulen saaneeni aavistuksen äidin vuosia jatkuneen avantouintiharrastuksen tuottamista tunnelmista. Pulahduksen jälkeen tuntui ihanalta. Istuimme saunan kuistilla pitkään ja katselimme iltaa kohti tummuvaa järveä. Oli jo pimeää, kun palasimme talolle. Sari oli asetellut erivärisiä lyhtyjä polkua valaisemaan.

Päivisin teimme retkiä erämaaluontoon.

Tästä on joku saateltu tuonpuoleiseen vuonna 1906. Puunkuoreen tehty pilkka muistuttaa, ettei takaisin ole tulemista.

Patikoimme  Patvinsuon kansallispuistossa Suomunjärven ympäri. Viime vuonna Pyhä-Häkissä käydessämme päätimme kiertää kaikki Suomen kansallispuistot:

http://kolmensukupolventalossa.blogspot.fi/2013/10/syysretki-pyha-hakkiin.html

No, tässä tuli siis jo toinen! Kaikkiaan puistoja on 38. Sisko kehottikin meitä aloittamaan niistä vaikemmista reiteistä, koska tällä tahdilla olemme viimeisiä kiertäessämme jo suhteellisen iäkkäitä.

Viidentoista kilometrin mittainen Suomunkierros taittui syksyisen aurinkoisessa säässä. Rannat olivat sinisenään mustikkaa, mikä olisi kyllä jäänyt kaivelemaan, jos emme lopulta olisi löytäneet kotometsistäkin marjoja.

Kävimme Ruunaan ulkoilualueella katselemassa ja kuuntelemassa koskien kuohuja. Söimme evästä nuotiolla.

Neitikoski.

Haapavitja.

Yöt nukuimme makeaa unta, jota ihmeellistä kyllä, riitti joka aamu yli kahdeksaan.

Puolukoita keräsimme viimeisenä iltana maltilliset kaksi ämpäriä. Marjastamista hiostavassa säässä mäkäräpilven keskellä ei voi sanoa nautinnoksi, mutta saunaa ja olutta sen jälkeen kyllä.

Kotona kaikki oli sujunut hyvin. Koira oli käyttäytynyt mallikkaasti. Siskon- ja veljentyttö olivat lyöneet äidin kanssa korttia ahkerasti. Vessaremontti odotti suljetun oven takana.

Äiti laittoi ruotsalaisen puolukkahillon kiehumaan.

Samaan aikaan Bilbaossa:

Susijengin koripallon MM-kisoissa kokemista kirvelevistä tappioista huolimatta kuopuksen matka oli ikimuistoinen.

Tänään hänelläkin on edessään paluu arkeen.