"Katos, ihana!"

Hentoinen lumipeite on pukenut maiseman nätiksi. On valoisampaa, ja tuntuu mukavasti talvelta.
Olemme laitelleet vähin erin pihaa talviteloilleen. Tyhjensin viimeiset kesäkukkaruukut juuri ennen lumentuloa.

Perjantaina minulla oli puuhissa mukana hurmaava apuri. Siivoilimme kasvihuonetta, kävimme viemässä pelargonioita kellariin, putsasimme ruukkuja. Pihamaalta löytyi kaikenmoista ihmeteltävää. "Katos, lumikukkia", pikkumies totesi osoittaessaan kasvihuoneen ikkunoihin jäätyneitä lumihiutaleita. "Katos, kiviä", hän taas ilmoitti, kun tyhjensin ruukun pohjalta sinne salaojaksi laittamiani kivenmurikoita.

Olin tässä taannoin ostanut kanervia istutettavaksi haudoille pyhäinpäivänä. Totesin myöhästyneeni pahasti idean toteutuksessa: maa on jo niin jäässä, ettei sinne enää kaivella istutuskuoppia kasveille. Päädyin laittamaan kanervat pienoiskasvihuoneeseen, jonne tungin myös pienen ulkovalosarjan. Puuhasimme asetelmaa pikkumiehen kanssa. "Katos, ihana!", oli hänen arvionsa lopputuloksesta.

Puuhapäivämme oli kerrassaan onnistunut. Ei ehkä niin tehokas, mutta sitäkin antoisampi. Onnellinen.