Asiat tuntuvat menevän hankalammiksi sitä mukaa, kun 70-luvun talo availee salojaan. Esimerkiksi kaikki vesi- ja viemäriputket on täällä piilotettu betonivalun sisään. Ne on uusittava ennen kuin kylpyhuonetta päästään edes purkamaan. Eikä uusien putkien vetäminen tässä talossa tietenkään tapahdu yksinkertaisesti. Markku esittikin aiheellisen kysmyksen: Eikö silloin mietitty, että talossa ehkä asutaan vielä muutaman vuosikymmenen kuluttua? Että putkia on joskus uusittava? En tiedä. Ehkä silloin oli tärkeintä vain päästä isompiin ja mukavuuksilla varustettuihin tiloihin. Äkkiä.
Sade lakkasi aamupäivällä. Aurinko kimmeltää vesipisaroissa syksyn väreissä. Naapurin pihalta kuuluu vähän väliä tömpsähdyksiä: omenat putoilevat nurmikolle.
Tomaattimme ovat – yllätys, yllätys – alkaneet punertua kasvihuoneessa.
Luin Niksi-Pirkasta, että vihreät tomaatit saa kypsymään sulkemalla ne munakennoihin, joissa on myös yksi omena. Mietin, miksei omenoitten erittämä etyleeni nopeuttaisi myös varsissaan olevien tomaattien kypsymistä?
Kävin naapurissa omenavarkaissa. Otin kylläkin vain tielle vierineitä pudokkaita. Asettelin niitä kasvihuoneen ikkunoille ja pienojen päälle. En tiedä, olisivatko tomaatit ilman hedelmiäkin muuttuneet punaisiksi, mutta nyt ne joka tapauksessa kypsyvät vauhdilla.
Pääsemme maistamaan ennen kuin syyskuu päättyy.
Tein juuri mielenkiintoisen luontohavainnon myös sisällä. Huomasin verhotangon lähellä. miltei katonrajassa ikään kuin pienen kellon. Katsoin lähempää: posliinikukka oli avannut yhden, kummallisen kukinnon kasvattamaansa pitkään rönsyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti