Vietimme viime viikonloppuna itsenäisyyspäivää tyttöporukalla. Tai no, olihan joukossa pari miespuolistakin: suvun kuopus sekä Vili.
 |
| Aasa seuraa silmä kovana illan ainoan herrahenkilön ruokailuhetkeä. |
Alkumaljojen jälkeen istuimme pöytään nauttimaan herkkuja, joihin ei ole käytetty lainkaan puhdistettua viljaa eikä sokeria. Se on nykyään talon tapa, ja on itse asiassa ollut jo tovin. Mutta miksi ja miten – se on pitkä tarina, josta saatan innostua liikaa. Joten palaan aiheesen joskus toiste, antaumuksella.
 |
| Poikkeuksellista meillä nykyään: puolimakea kuohuviini. Itsenäisyyspäivän kunniaksi vähän sokeria! |
 |
| Salaattia, feta-pinaattipiirakkaa, Leenan tekemää kinkkupiirakkaa ja tietenkin äidin karjalanpiirakoita munavoilla. Nekin tehdään nykyään täysjyväruisjauhosta ja tummasta riisistä. |
Olemme muuttaneet talossa järjestystä. Sen innoittamana itsenäisyyspäivänä tehtiin vielä pientä viimeistelyä, paikalla kun oli sisustamisesta innostunut ystäväni Leena sekä sisareni. Taulut nousivat seinille, esineet siirtyilivät, jouluvalot löysivät paikkansa. Kaunista tuli, vaikka totta puhuakseni välillä vähän mietin, karkaako tytöiltä mopo käsistä.
 |
| Sukulaisten kuvat asettuivat kaarimuodostelmaan piirongin ylle. |
 |
| Valokasvihuone päätyi pyörityksen jälkeen olohuoneen uunin päälle - siis alkuperäiseen paikkaansa. |
 |
| Ruostunut tarjotin kaipasi Leenan mielestä vähän bling-blingiä... |
 |
| Papan vanhat salkut pääsivät eteisen kaapin päälle valopullon seuraan. |
Pieni puuhastelu ei lainkaan hälventänyt illan juhlallisuutta, päin vastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti