Elokuun illat

Elokuu. Iltoja pihalla ja puutarhassa. Tuoksuja. Kasvua, kypsymistä, haikeaa luopumista. Hyvästejä.

Omasta pellosta saa uusia perunoita. Tomaatit punertuvat kasvihuoneessa. Nurmikkoa reunustava perennapenkki on täynnä violetinsävyisiä kukkia. Se on kaunis ja puhdasta sattumaa.

Ensimmäiset kuulakkaat yöt. Helteitten jälkeen pikkuisen kirpeämpiä aamuja tervehtii ilolla. Ilmassa leijuu aavistus tulevasta.

Markku alkoi rakentaa paviljonkiin lattiaa. Ehdimme vielä istuskella paviljongissa monia iltoja, kenties. Onhan povattu pitkää ja lämmintä syksyä.

Kun paviljonki on valmis, pidämme avajaiset: kuohuviiniä ja Philadelphia-juustotorttua Eila-tädin iki-ihanalla ohjeella. Tai ei se oikeastaan ole torttu, vaan levite, jota syödään suolakeksien kanssa. Mutta laakealle lautaselle levitettynä ja viinirypälein ja merileväpalleroin koristettuna se on juhlava, kuin kakku. Eila oli erityisen taitava koristelussa.

Ikävöimme Eila-tätiä. Kun hän perheineen saapui meille kaukaa Ruotsista, siitä alkoi aina Kesä.

Sisko kuvasi. Minä aion ottaa kuvan sekä Eila-tädin "juustotortusta" että paviljongin lattiasta, kunhan ne valmistuvat.