sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Lupaus pidetty – jo kaksi viikkoa!



Aasa nauttii maaseudun rauhasta. Täällä ei tarvitse vahtia tiellä liikkujia ja naapureitten liikkeitä.


Arki kulkee mukavasti juhlakauden jälkeen. Kello soi joka aamu seitsemältä, vaikka usein kyllä herään jo ennen sitä. Kirjoitan aamupäivisin vähimmäismäärän, jonka olen itselleni asettanut, ja sitten tilanteen mukaan lisää pitkin päivää.

Tein uudenvuodenlupauksen: kirjoitan kirjan rivakassa tahdissa valmiiksi. Kesään mennessä käsikirjoituksen pitää olla jo siinä vaiheessa, että voin keskittyä metsästämään kuvia ja mahdollisesti täydentämään aineistoa. Se on pelkkää nautiskelua.

Alkaneen vuoden ensimmäiset viikot ovat sujuneet loistavasti. Lupaukseni on pitänyt ainakin tähän saakka!

Pari kertaa viikossa päivämme käynnistyy uimahallissa. Yhtenä aamuna sinne oli tullut isäntä, joka viljelee maatilaa lähitienoolla. Hän oli kova iskemään juttua. Uituaan mies meni venyttelemään lämpimään altaaseen, niin kuin mekin aina teemme, ja totesi: "Ajattelin avautua tähän päivään näin."  Minusta se oli ihanasti sanottu. Joka aamu olisi hyvä miettiä, kuinka avautuu uuteen päivään. Uimahalli tai talvinen metsä, esimerkiksi, ovat mainioita paikkoja ottaa alkava päivä vastaan.

Olemme viettäneet rauhallisia viikonloppuja maalla Markun talossa. Käymme kävelyllä koirien kanssa, tarkkailemme lintuja, saunomme, pelaamme korttia. Äiti kutoo ja minä kirjoitan. Välillä minä luen ääneen kirjaa, jonka äiti sai joululahjaksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja kyllä Markkukin joitakin katkelmia siitä kuulee, väkisinkin.


Iltalenkillä käymme usein kääntymässä läheisen mökin kohdalla. Sen pihassa pimeyden keskellä loistaa valaistu kuusi.


Markku pystytti lintulaudan niin, että sen tapahtumia voi seurata suoraan ruokapöydästämme. Vilske alkaa heti, kun aamu valkenee. Laudan antimet ovat kelvanneet ainakin punatulkuille, talitinteille, sinitiaisille, järripeipoille ja yhdelle harakalle. Ruokailemassa saattaa olla monta kymmentä pikkulintua yhtä aikaa.

Merkit ovat sellaiset, että tästä taitaa tulla hyvä vuosi.




Sisko on kuvannut. 

tiistai 9. tammikuuta 2018

Teipparin isku




Meillä vieraili eilen "teippimies" eli "teippari". Hän kysyi ensin lupaa, saako vähän teippailla. Mikäs siinä, minä lupasin.

Hän tarvitsi maalarinteipin ja sakset.


Teippimiehen välineistö.


Välineet saatuaan teippimies ryhtyi työhön, ja suhersikin sitten puuhissaan pitkään ja hartaasti. Teipin leikkaaminen rullasta ei ole ihan helppo juttu, mutta hän kehitti siihen nokkelan innovaation. Kun teipin pään kiinnittää ovenkahvaan, on roikkuvasta rullasta helppoa leikata pala.

Ja jälkeä syntyi.



 




En eilen huomannutkaan, mihin kaikkialle teippimies ehti iskeä. Tänään olen löytänyt teippailuja vähän sieltä ja täältä.


Markun työtuoli on näköjään vaatinut perusteellisempaa käsittelyä.
Keittiöjakkaraan riitti kevyt silaus.
Monet keittiön kaappien ovenkahvoista on tuunattu.


Teippimiehen jälkiä löytyy varmasti vielä pitkään paikoista, joihin en ole keksinyt edes katsoa.



Viikonloppuna teippimies rakensi Markun kanssa lumiukon. Noloa kyllä, Vili luuli sitä uudeksi koivennostopaikaksi.