Olemme tehneet parina aurinkoisena päivänä pihahommia oikein urakalla. Ilmassa on ollut sopivasti tarmoa lisäävää kuulautta. Olen siistinyt pihaa ja haravoinut, korjannut kasvimaalta viimeistä satoa: kesäkurpitsoita, lehtikaalia, yrttejä. Tein sitruunamelissasta, timjamista ja basilikasta yrttiöljyä. Siitä tuli hyvää.
Markku ja äiti nostivat eilen perunat. Ei niitä paljoa tullut, mutta eipä ole "peltommekaan" suuren suuri. Saimme sentään vasullisen somia, punaisia mukuloita. Olen suunnitellut, että perunan tilalle voisi ensi kesänä laittaa vaikka härkäpapua. Tänään aion työnnellä maahan Helenalta saamani krookuksen sipulit.
Markku rakensi veljeni kanssa kuistillemme valokatteen. Se on aivan käsittämättömän hieno juttu. Markku on ihmetellyt, miksi ihmeessä sellaista ei ole tehty jo vuosia – tai vuosikymmeniä – sitten. En osannut vastata. Se kai vain kuuluu talomme kummallisuuksiin. Milloin valokatteet keksittiin?
Se osa kuistista, johon vanhan puolen peltikatto ei yllä, on nimittäin ollut hengenvaarallinen. Vesi ja jää ovat pudonneet siihen suoraan jyrkältä harjakatolta. Vuosikausia ongelman kanssa on taisteltu; on hakattu jäätä, kolattu lunta, liukasteltu. Vaan ei enää. (Laitan tästä ihmeellisestä innovaatiosta kuvia myöhemmin, kunhan saan niitä otettua.)
Valokate istuu peltikaton jatkeeksi niin kuin se olisi siinä aina ollut. Ja sen alle saa ensi kesänä sijoitettua vaikka hetekan peittoineen ja tyynyineen, kukkaruukkuja, tai miltä nyt silloin sattuu tuntumaan. Ihanaa.
Sisätiloissa ongelmat sitä vastoin jatkuvat, tai tarkemmin ottaen niitä ilmaantuu lisää. Tasakatosta, siitä 70-luvun murheenkryynistä, löytyi reikä. Kuinka kauan siitä on mahtanut vuotaa vettä kattorakenteisiin? Reikä on nyt paikattu, ja tarkemmat tutkimukset sisäkatossa voivat alkaa.
Lattioita pestessäni totesin myös, että olohuoneen muovimatto ulkoseinän läheisyydessä tuoksahtaa ummehtuneelta, kostealta purulta. Siinä kohdassa vuorilaudat on 70-luvun suurpiirteisinä vuosina upotettu kuistin betonivalun sisään. Siellä on ilmeisesti alkanut ajan myötä tapahtua yhtä ja toista.
No, lattiaremonttihan tänne piti joka tapauksessa tehdä. Tehdään se nyt sitten vähän syvemmältä, ja samalla tulee poistettua betonin sisässä muhivat vuorilaudatkin.
Näin viime yönä unta, että makuuhuoneemme katossa oli reikä, josta kolmena peräkkäisenä päivänä tippui elävä hauki. Kysyin unessa Markulta, että mistä ihmeestä näitä haukia voi tänne tulla. Hän alkoi pohtia asiaa.
Heräsin, ennen kuin Markku ehti ratkaista pulman.
Onneksi se oli unta.
Sisko kuvasi syystunnelmia pihassamme sunnuntaina.
