tiistai 21. lokakuuta 2014

Ensimmäinen mustikka




Suvun kuopus täytti sunnuntaina viisi kuukautta. Päivää juhlistettiin tarjoamalla hänelle ensimmäistä kertaa "kiinteää" ruokaa: mustikkaa. Tähän saakka poika on pärjännyt pelkällä äidinmaidolla paremmin kuin hyvin. Yllättävää kyllä, uusi makuelämys ei tyrmistyttänyt päivänsankaria lainkaan. Päin vastoin, hän tuntui tykkäävän, ja hamuili lisää.






Oma kuopukseni järkyttyi ensimmäisen kerran mustikkaa maistettuaan syvästi. Muistan sen hetken edelleen hyvin, vaikka siitä on jo kuusitoista vuotta.

Toukokuussa syntynyt suvun nuorimmainen elää nyt kolmatta vuodenaikaansa. Niin kevät, kesä kuin syksykin ovat sujuneet tyytyväisissä merkeissä, ja sama linja näyttäisi jatkuvan. Ensimmäisen kokemuksen perusteella hänestä näyttäisi tulevan myös ennakkoluuloton ruokailija.


lauantai 11. lokakuuta 2014

Sadonkorjuuta, talonkorjuuta ja muuta syyspuuhaa


Lokakuu etenee käsittämättömällä vauhdilla. Olemme taas puuhanneet monenmoista talossa, pihalla ja välillä kauempanakin. Ruska on tänä vuonna aivan ihana!


Äidin syntymäpäivälahjaksi saama marja-aronia on pukeutunut upeisiin syysväreihin. 


Vessaremonttimme on edennyt siihen pisteeseen, että pääsin tässä eräänä iltana valitsemaan kaakeleita lattiaan. Tehtävä oli yllättävän vaikea. Päädyin lämpimänruskeaan sävyyn. Tulin kyllä vahingossa vilkuilleeksi ympärilleni liikkeessä laajemminkin. Siellä oli vaikka mitä kiehtovaa ja ajatuksia herättävää. Olisihan se kiva, jos monenkirjavien 70- ja 80-luvun muovimattojenkin tilalle saisi joskus yhdenmukaiset vaaleat lattiat... 

Olemme laittaneet pihaa talvikuntoon vähitellen. Kasvimaalta on nyt nostettu viimeisetkin porkkanat, nauriit ja punajuuret. Lopuksi Markku käänsi maan, ja minä kärräsin sinne kompostia ja levitin haravoimiani lehtiä. Muhikoot siellä talven ja rikastuttakoot maan ensi kevään viljelmille otolliseksi.


Kasvimaalta kompostiin.

Kasvimaalta kattilaan.

Muutama krassi sinnittelee yhä yöpakkasista huolimatta.

Aion kasvattaa krassit siemenistä ensi keväänä. 


Talvivarastomme ovat täyttyneet sikälikin, että netin kautta tilaamamme punaviinilähetys on saapunut perille. Saksankielisten sivujen suomennos lupasi, että näillä espanjalaisviineillä on hyvä hinta-ilosuhde. Nähtäväksi jää, mutta ainakin ne, joita olemme jo maistaneet, ovat osoittautuneet oikein mainioiksi. Hintaansa nähden ja muutenkin.






Eräänä menneen viikon aurinkoisena vapaapäivänä päätimme etsiä metsästä luolan, jonka muistan lapsuudestani. Teimme joskus kauan sitten luolalle retken isolla porukalla; mukana oli naapurustoakin, sekä lapsia että aikuisia.

Metsässä risteilee lukemattomia polkuja, mutta osuimme lopulta puolivahingossa oikeaan paikkaan. Veljeni oli käynyt luolalla edellisellä viikolla. Hän totesi, että yleensä sellaiset paikat, jotka lapsena ovat tuntuneet huikeilta, näyttäytyvät aikuisen silmissä vaatimattomina. Ikään kuin ne olisivat jotenkin kutistuneet. Tässä oli kuitenkin käynyt päinvastoin: luola oli vaikuttavampi kuin hän muistikaan. Niin minustakin.